Tältä sivulta löydät tietoa siitä, mitä osallisuudella, toimijuudella ja yhteisöllisyydellä tarkoitetaan. Lisäksi löydät tietoa siitä, mikä merkitys näillä on järjestötoiminnassa. Löydät tehtäviä ja aineistoja, joiden avulla voit vahvistaa toimijuutta, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä järjestössäsi.
Osallisuus on kuulumista ja kuulluksi tulemista
Osallinen ihminen kokee olevansa merkityksellinen osa kokonaisuutta. Hän tulee kuulluksi itsenään ja vaikuttaa elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin. Osallisuus edellyttää yhdenvertaisuutta. Osallisuus on vahvasti yhteydessä hyvinvointiin. Kokemus osallisuudesta lisää hyvinvointia, turvallisuutta, uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin.(THL 2022.)
Toimijuus on mahdollisuutta tehdä valintoja
Yksilön ja yhteisön oman toimijuuden vahvistaminen on osa osallisuuden edistämistä. Toimijuus määritellään useissa lähteissä pyrkimyksenä painottaa yksilöiden, yhteisöjen tai organisaatioiden kykyä ja mahdollisuutta tehdä omaa toimintaansa koskevia valintoja sen sijaan, että toimintaa ohjaisivat ulkoiset tekijät. Osallisuuden kokemus suuntaa yksilön toimijuutta: myönteisesti virittynyt ihminen näkee enemmän mahdollisuuksia, motivoituu ja rohkaistuu tarttumaan mahdollisuuksiin. (THL 2022.)
Yhteisöllisyys on yhteenkuuluvuuden tunnetta
Yhteisöllisyys määritellään useissa lähteissä vuorovaikutuksen kautta rakentuvaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen, ihmisten läheisyyteen, yhdessä jakamiseen sekä osallisuuteen yhteisisissä asioissa ja tapahtumissa.
Myönteinen yhteisöllisyys toteutuu, kun yhteisö hyväksyy jäsentensä erilaisuuden sekä auttaa jäseniään toteuttamaan yksilöllisyyttään. Negatiiviseksi yhteisöllisyys muuttuu silloin, kun yhteenkuuluvuus edellyttää yhdenmukaisuutta ja kun jäsenten erilaisuus jätetään huomiotta tai koetaan jopa uhaksi. Yhteisö saattaa myös pyrkiä rakentamaan yhteisöllisyyttä kyseenalaisin keinoin, esimerkiksi ruokkimalla vastakkainasettelua yhteisön ulkopuolisia kohtaan.
Järjestöillä on lähtökohtaisesti valtava merkitys ihmisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäjinä. Järjestöissä Ihmisillä on mahdollisuus osallistua erilaisiin toimintoihin, kokea yhteenkuuluvuutta ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Järjestötoiminta luo vaikuttamismahdollisuuksia myös erityisen haavoittuvassa asemassa oleville, joiden ääni jää yhteiskunnassa helposti kuulumatta. Siksi juuri järjestöillä on erityisen suuri vastuu omassa toiminnassaan huolehtia aidosta osallistumisen mahdollisuudesta ja kehittää toimintaansa yhdenvertaiseksi ja saavutettavaksi.
JärKeä-hankkeessa järjestöjen kanssa yhteiskehitettiin sisältöjä, joiden avulla on mahdollisuus syventyä osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Vahvistuminen voi toteutua esimerkiksi psykologisen turvallisuuden, yhdessäohjautumisen, arvotyöskentelyn tai luottamuskulttuurin rakentamisen kautta. (Linkit avautuvat uuteen välilehteen.)
Aineistot ja tehtävät
Osallisuuden osa-alueet
Osallisuus voidaan tutkimusten mukaan jaotella useampaan osa-alueeseen (THL 2022):
Osallisuus omassa elämässä
Tämä tarkoittaa mahdollisuutta elää omannäköistä elämää ja mahdollisuutta määritellä, mihin toimintaan tai palveluun osallistuu.
Osallisuus yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissa
Tämä tarkoittaa mahdollisuutta kuulua itselle tärkeisiin ryhmiin ja yhteisöihin sekä vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. Lisäksi tämä tarkoittaa mahdollisuutta saada tukea vaikuttamisen prosesseihin.
Osallisuus yhteisestä hyvästä
Tällä tarkoitetaan mahdollisuutta yhdessä tekemiseen sekä mahdollisuutta päästä nauttimaan yhteisestä hyvästä ja osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen ja jakamiseen. Yhteinen hyvä on toimintaa ja arvoja, josta seuraa kiitosta, arvostusta ja yhteyksiä muihin ihmisiin.
Lähde: Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen laitos. Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet – THL (linkki avautuu uuteen välilehteen)
Osallisuuden uhat
Osallisuuden toteutuminen edellyttää autonomiaa, demokratiaa ja yhteisöllisyyttä.
Autonomia on riippumattomuutta, millä tarkoitetaan mahdollisuutta tehdä itsenäisiä päätöksiä ja saada riittävää tietoa ja tukea.
Demokratia järjestötoiminnassa toteutuu muun muassa osallistumalla päätöksentekoon ja kunnioittamalla erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä.
Yhteisöllisyys rakentuu osallisuudesta järjestön toimintaan ja yhteenkuuluvuuden kokemuksista.
Alla on listattuna järjestötoimijoiden mainitsemia haasteita tilanteissa, joissa on selkeästi nähtävissä autonomiaan, demokratiaan ja yhteisöllisyyteen liittyviä pulmia:
Hallituksen jäsenet eivät uskalla ilmaista omia mielipiteitään.
Hallituksen jäsen painostaa muita liittoutumaan oman mielipiteensä puolelle.
Hallituksessa oleminen ei ole mielekästä, koska keskusteluissa päädytään usein riitaan.
Hallituksen kokouksissa kiirehditään päätöksentekoon kuulematta kaikkien näkemyksiä.
Hallituksen päätöksenteko viivästyy, koska ei haluta järjestää äänestystä, vaan jäädään odottamaan yksimielisyyttä.
Hallituksen jäsenten välillä ei ole luottamusta eivätkä jäsenet koe oloansa turvalliseksi.
Hallitustyöskentely ei ole läpinäkyvää.
Tunnistatko edellä esitettyjä tilanteita omassa järjestössäsi?
Miten voit ennalta ehkäistä näiden tilanteiden syntymistä?
Tutustu myös näihin:
Kohtaamisen taidot -teemapaketti, osa 2: Vaikeat tilanteet – Hyvinvoiva järjestö (humak.fi) (linkki avautuu uuteen välilehteen)
Yhteisö ja osallisuus -teemapaketti, osa 2: Psykologinen turvallisuus – Hyvinvoiva järjestö (humak.fi) (linkki avautuu uuteen välilehteen)
JärKeä-löytöjä: Yhdistysten puheenjohtajien hyvät käytänteet
Osallisuuden lisääminen ja yhdistyksen jäsenten oman toimijuuden vahvistaminen
Tutustu alla listattuihin osallisuutta ja yhteisön jäsenten omaa toimijuutta vahvistaviin käytäntöihin ja poimi ne käytännöt, jotka omassa yhteisössänne ovat jo arkipäivää, olisivat mahdollisia ja ne joiden toteuttamista pidät epätodennäköisenä. Perustele valintasi.
Järjestöjen puheenjohtajien käytäntöjä:
- Erityisesti potilasjärjestössä on hyvä aloittaa aina vertaistuen saamisen kokemuksesta. Kun on itse ollut saavana osapuolena, voi syttyä halu toimia vertaisohjaajana, kouluttautua kokemusasiantuntijaksi tai tulla mukaan hallitustyöskentelyyn.
- Vertaisryhmien lisäksi on hyvä järjestää matalan kynnyksen vertaisiltoja, joihin tullakseen ei tarvitse edes olla jäsen. Vertaisryhmät voivat tuntua suljetuilta ja sitoutuminen pitkäaikaisesti tuntuu liian vaativalta.
- Erilaisten yhdistysasioiden ja toimintakertomuksen, toimintasuunnitelman jne. on hyvä olla nettisivulla eikä salasanan takana vain jäsenille.
- Erilaiset jäsenkirjeet ja jäsenkyselyt lisäävät osallistumista ja mahdollisuutta vaikuttaa.
- Hallituksen omassa whatsapp-ryhmässä voidaan antaa ideoita, joista tehdään nostoja asialistaan käsiteltäviksi tai ideat laitetaan talteen sovittuun paikkaan myöhempää käsittelyä varten.
- Asialistassa tarvittaessa käsiteltävän asian kohdalla pieni taustoitus eli kuvaus siitä, miten tähän on tultu.
- Puheenjohtajan on hyvä antaa ihmisten kertoa keskeneräisistäkin ajatuksistaan ja näkemyksistään. Puheenjohtajan keskeinen tehtävä kokouksen kuljettamisen lisäksi on kuunnella järjestön eri toimijoita.
- Osallistujien vahvuuksista ja kiinnostuksen kohteista kannattaa käydä keskustelua, jotta voidaan roolittaa tarkoituksenmukaisesti. Tärkeää muistaa roolikierto. Tähän liittyy myös sen selvittäminen, mitkä olisivat kasvamisen mahdollisuuksia, sillä moni voi innostua myös oppimaan uutta, jos ei tarvitse tehdä sitä yksin.
- Esityslistassa aina yhtenä kohtana vastuualueet ja vastuutehtäville varahenkilöt/työpari. Työpariajattelu voi olla varahenkilöajattelua yhdenvertaisempi. On hyvä käydä keskustelua aina tehtävien osalta sen hetkistä voimavaroista ja suhteuttaa työt niihin.
- Etäyhteyksiä on tärkeää osata käyttää ja hyödyntää. Näin saadaan laaja osallisuus ja esim. valtakunnallinen yhteistyö mahdollistuu.
- Puheenjohtajan kannattaa sopia osallistujien kanssa onko ok, jos hän tekee välillä suoria kysymyksiä osallistujille, tai päätösasioista käydään aina kierros, jotta jokaisen näkemykset varmasti kuullaan. ”Annettu puheenvuoro on usein helpompi kuin otettu”.
Osallisuuden ja yhteisöllisyyden paikat
Osallisuus ja yhteisöllisyys ovat kaikkea sitä henkistä tukea, turvaa, lämpöä ja luottamusta mitä yhteys muihin ihmisiin voi antaa. Kaikki se työ, jolla kehitetään edellä mainittujen asioiden toteutumista, kehittää osallisuuttamme ja yhteisöllisyyttämme.
Kohtaamisissa: Tulisi tunnistaa ja tunnustaa toimijalle merkitykselliset vuorovaikutussuhteet ja vaalia niitä. Vertaisuus on usein osallisuutta kannattelevaa ja yhteisöllisyyttä lisäävää.
”Osallisuus on kuulumista”-on yksi osallisuuden tavallisimmista määritelmistä. Se mihin ihminen kokee kuuluvansa, on tärkeää.
Millaisia kohtaamisia järjestöönne kuuluminen mahdollistaa? Miten järjestönne mahdollistaa vertaisuuden kokemukset?
Yhteistyössä: Eri toimijoiden pitäisi voida itse vaikuttaa siihen, miten yhteistyötä tehdään. Esimerkiksi toiminnan intensiteetti, aikataulutus, keitä on paikalla ja se millaisin menetelmin toimitaan, on merkityksellistä osallisuuden ja yhteisöllisyyden toteutumisessa.
Tunnistatko yhteistyön hidasteita? Millaisin menetelmin yhteistyötä voitaisiin edistää?
Rakenteissa: Osallisuus rakenteissa edellyttää aktiivista osallistumista, aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista ja demokratiaan uskomista. Nämä puolestaan edellyttävät luottamuksen rakentumista omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Voi olla vaikeaa kokea olevansa osallinen erilaisiin suurempiin rakenteisiin, jos aiempaa luottamusta ei ole rakentunut siihen, että omaan elämään on voinut omilla valinnoillaan vaikuttaa.
Miten järjestössänne voidaan vahvistaa yksilöiden uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa? Miten järjestössänne voidaan edelleen kehittää aktiivista osallistumista?
Tunnista toimijuuden eri osa-alueet
Tarkastele omaa toimijuuttasi Päivikki Jääskelän (2015) määrittelemien toimijuuden eri osa-alueiden ja kuvan alla olevien kysymysten avulla.
Löydät kuvan tekstivastineen kuvan alapuolelta.
Toimijuuden osa-alueet -kuvan tekstivastine
Kuvassa on ympyrä, joka on jaettu kolmeen osioon. Nämä kolme osiota ovat nimeltään suhteet toisiin, yksilölliset resurssit ja aktiivisuus.
Suhteet toisiin –osio on jaettu kolmeen sektoriin, jotka ovat vertaistuki, yhdenvertainen kohtelu ja vastuuhenkilöiden suhtautuminen.
Yksilölliset resurssit –osio on jaettu kolmeen sektoriin, jotka ovat kiinnostus ja motivaatio, minäpystyvyys ja kompetenssiuskomukset.
Aktiivisuus-osio on jaettu kolmeen sektoriin, jotka ovat vaikutusmahdollisuudet, valinnanmahdollisuudet ja osallistumismahdollisuudet.
Kysymykset:
Mitkä osa-alueet toteutuvat toivomallasi tavalla?
Mikä on edesauttanut tätä?
Mitkä osa-alueet eivät toteudu mielekkäällä tavalla?
Miten voisit itse vaikuttaa?
Miten voisitte järjestössänne vaikuttaa?
Jäävätkö jotkut osa-alueet vaikutuspiirinne ulkopuolelle?
Vinkki: Toimijuuden eri osa-alueet -kuvan saat avattua uuteen välilehteen klikkaamalla hiiren oikealla.
Toiminnallisia tehtäviä yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamiseksi
Alla on kuvattuna JärKeä-hankkeen työpajojen ja pidempien prosessien toiminnallisia tehtäviä. Näiden avulla vahvistettiin järjestöjen itselleen asettamia tavoitteita, kuten esimerkiksi uusien työntekijöiden perehdyttäminen, tiimiytyminen, osallisuus strategian valmisteluun sekä yhteisöllinen kehittämistyö.
Vahvista yhteisöllisyyttä yksinkertaisilla tavoilla
Yhteisöllisyyttä voi rakentaa hyvin yksinkertaisilla keinoilla. Tärkeää on käyttää aikaa tutustumiseen, ja tuttujenkin yhteisön jäsenten kesken tulee käyttää aikaa tutustumisen syventämiseen.
Tämä harjoitus on tarkoitettu jo toisiaan tuntevien ihmisten väliseksi ns. jäänsärkijäksi, jossa tavoitteena on kasvattaa luottamusta osallistujien välillä. Sattumanvaraisuus lisää tehtävän jännittävyyttä.
Jokainen saa jatkaa sitä lausetta, minkä nopn silmäluku antaa. Verkossa toimittaessa yksi osallistujista voi heittää noppaa muiden osallistujien puolesta. Nopan sijaan voitte myös käyttää esimerkiksi arpalappuja.
Tehtävän tavoitteena on vahvistaa luottamusta.
1. Yhteisömme jäsenet osaavat hyvin…
2: Ette ehkä vielä tiedä minusta sitä, että…
3: Tämän viikon huippuhetkeni…
4: Työssäni erityisen merkityksellistä minulle on….
5: Minusta olisi hienoa, jos yhteisömme ulkopuoliset huomaisivat…
6: Toivoisin, että minua kiitettäisiin …
Tehtävän voi toteuttaa myös niin, että kaikki osallistujat vastaavat aina siihen kysymykseen minkä yksi osallistuja on vuorollaan ryhmälle arponut vastattavaksi. Jos sama kysymys tulee uudestaan, on kiinnostavaa, kun siihen kerrotaan aina uusi asia.
Yhteisömuotokuva
Tässä kuvataidetehtävässä ei ole kyse piirtämisen taidoista, vaan leikillisestä heittäytymisestä tarkastelemaan toisten osallistujien piirteitä ja toteuttamaan yhteistä muotokuvaa heistä. Samalla saat lahjaksi heidän tulkintansa sinusta.
Tarvikkeet: värillisiä papereita, erivärisiä tusseja/ puukyniä/ vahaliituja, teippiä
Valitse sopivan värinen paperi valikoimasta lähtökohdaksi yhteisesti synnytettävälle muotokuvallesi.
Valitse omaan muotokuvaasi sopivan väriset kynät.
Teippaa paperi pöytään ja kirjoita paperin ylälaitaan nimesi.
Tämän jälkeen siirry vastapäivään vieruskaverisi itselleen valitsemien kynien ja paperin ääreen.
Sinulla on 10 sekuntia aikaa piirtää paperin omistajan muotokuvaa luottaen siihen, että seuraava jatkaa siitä, mihin sinä jäit. Aikapaine pitää yllä leikillisyyttä.
Siirry seuraavan kaverin paperin ja kynien ääreen.
Kulje paperilta toiselle, kunnes saavut takaisin oman yhteisöllisesti syntyneen muotokuvasi äärelle.
Rakentakaa syntyneistä kuvista näyttely ja jakakaa ajatuksia!
Käsille tekemistä
Käsillä tekeminen samaan aikaan, kun kuuntelee jotain tai keskustelee muiden kanssa, auttaa keskittymään ja virittää aivot uusien asioiden kohtaamiseen.
Esimerkiksi voi piirtää, värittää tai maalata erilaisia pintoja, kuten paperia, kiviä tai vaikkapa seinää.
Käsillä tekemiseen voi käyttää erilaisia materiaaleja, kuten lankoja, naruja tai kangasta. Voi solmia, letittää, leikata erilaisia muotoja, virkata, neuloa, kutoa tai vaikka repiä.
Tekeminen voi olla tavoitteellista, ja voitte esimerkiksi koota tilkkutäkin virkkaamistanne neliöistä tai rakentaa yhteisen taideteoksen työstämistänne materiaaleista.
JärKeä-hankkeen yhteiskehittämisessä mukana ollut järjestö kertoi omasta toiminnastaan, jossa osallistujat maalasivat tapaamisen aikana kiviä sinisiksi samalla, kun he keskustelivat ajankohtaisista asioista. Yhdessä maalaaminen ja juttelu tekivät keskusteluun osallistumisesta vaivatonta ja kuunteluun oli helpompi keskittyä. Maalaaminen mahdollisti myös luontevat hiljaiset hetket.
Nimi ja nimen tarina
Suomalaisessa kulttuurissa on varsin tyypillistä, ettemme anna suurta painoarvoa nimien opettelulle tai niiden käyttämiselle kohdattaessa. Niiden käyttöön voi myös liittyä negatiivisia mielikuvia: käyttäessään nimeämme joku yrittää myydä meille jotain tai se tuo mieleen sen, miten nimeä käytettiin lapsena lähinnä torumisen yhteydessä.
Oma nimi on tärkeä, monenlaisia muistoja herättävä sana. Turvallisuutta ja läheisyyttä lisää oman nimen kuuleminen positiivisessa yhteydessä.
Nimi ja sen luonteva käyttäminen lisäävät yhteenkuuluvuuden kokemusta. Erilaiset tavat opetella nimiä ovat tärkeitä tutustumisen yhteydessä.
- Kohdatessa pyri esittäytymään niin, että sinun omalla nimelläsi on väliä.
- Kuuntele rauhassa myös toisen nimi. Toista se tarvittaessa ja uskalla kysyä uudestaan, jos et muista.
- Leikittele nimillä, omallasi ja toisten.
- Tee sinunkauppoja, ole utelias ihmisten lempinimien, toisten nimien tai tyttönimien suhteen.
- Ota selvää oman nimesi/toisen henkilön nimen tarinasta. Mistä nimi on peräisin, miksi kyseinen nimi on valittu, onko lempinimiä, miltä nimi tuntuu?
Miltä oman nimen kuuleminen tuntuu?
Jos haluatte haastaa itseänne hyvin henkilökohtaiselta tuntuvaan elämykseen, voitte tehdä seuraavan tehtävän:
Kun olette tutustuneet toistenne nimiin ja niiden tarinoihin, voitte kokeilla, miltä oman nimen ja erilaisten lempinimien kuunteleminen tuntuu.
Yksi laittaa silmät kiinni ja toiset alkavat kutsua häntä nimeltä käyttäen lempeitä ja lämpimiä tapoja lausua ja rytmittää hänen nimeään.
Vaihtakaa muutama sana siitä, miltä harjoitus tuntui.
Miten viestit?
Keskustelkaa parina tai pienryhmässä, millaisia viestijöitä olette.
Viestittekö toisille vain kasvotusten, soitatteko puhelimella vai lähetättekö erilaisia tekstiviestejä?
Voitte siteerata toisillenne eri tavoin lähettämiänne viestejä kertomatta mistä niissä varsinaisesti on ollut kyse ja antaa toisten päätellä niiden perusteella, mitä viestinne teistä kertovat.
Esitelkää toisenne muille ryhmäläisille täydentämällä lausetta:
Haluan esitellä teille —-, joka viestiensä perusteella vaikuttaa olevan —– ja minulle tulee vaikutelma, että hän haluaa/arvostaa ——.
Viestien tarinat ja yhteisöruno
Parille luetaan muutama itse lähetetty viesti.
Pari kuuntelee viestejä sovitusta näkökulmasta, esimerkiksi:
- Millainen tyyppi piirtyy näiden viestien perusteella?
- Mitä viestien lähettäjä pitää merkityksellisenä eli millaisia arvoja hän edustaa?
Pari esittelee muille ryhmäläisille parinsa valitun näkökulman mukaan.
Pariesittelyt yhdistetään toisiinsa ja kirjoitetaan kuin runoksi. Runo voi olla loppusoinnullinen tai vapaarytminen.
Tässä on esimerkkinä JärKeä-hankkeen työpajassa syntynyt yhteisöruno:
Paras mahdollinen
Hän on ystävällinen, tunnollinen
huomaavainen ja perusteellinen
… mutta ehkä vähän kiireinen?
Hän on myötäilevä ja lämmin
ja vaikka voisi tehdä toisin,
hän tekee kuten pitääkin
Hänellä on segmentointi hallussa,
taitoa kommunikoida ja kuunnella
ja uskomaton kyky löytää next best –vaihtoehtoja
Korvaruno
Korvaruno syntyy, kun joku kokoaa toisten ihmisten puheessa kuulemistaan sanoista runon. Ylös voi kirjoittaa kaikki kiinnostavat ilmaisut ja ajatukset, tiivistää niitä ja muotoilla niistä loppusoinnullinen tai vapaa rytminen runo.
Olennaista on, että runossa säilyy puhujien oma ääni ja ilmaisu. Korvarunoja voi synnyttää hyvin erilaisissa tilanteissa, sovitusti työpajoissa, kokouksissa, seminaareissa, juhlatilaisuuksissa.
Korvarunosta voi lukea lisää Turun sanataideyhdistyksen sivuilta. (linkki avautuu uudelle välilehdelle)
Tarinakaava
Tarinakaavaa voi käyttää esimerkiksi tutustumiseen, roolin ottamiseen, draamallisten kohtausten pohjaksi, sarjakuvatyöskentelyyn jne. JärKeä-hankkeen työskentelyssä tarinakaavaa käytettiin muun muassa tukena, kun osallistujat kertoivat joko omakohtaisesta tai jonkun hahmon muutoksesta ja kehittymisestä.
Tutustu ensin tarinakaavaan: Tarinakaavalomake (linkki avautuu uuteen välilehteen, pdf-tiedosto)
Käyttötapaesimerkkejä
Vaihtoehto 1: Jokainen kertoo / kirjoittaa itsestään jatkamalla tarinakaavan lauseita. Tätä muotoa voi käyttää esimerkiksi tutustumisen tai työroolin tai oman tehtäväkuvan kirkastamiseen.
Vaihtoehto 2: Pari haastattelee toista ja kertoo / kirjoittaa paristaan jatkamalla tarinakaavan lauseita. Tätä voi edellä mainittujen lisäksi käyttää toisen kuulemisen harjoituksena.
Vaihtoehto 3: Jokainen kertoo/ kirjoittaa kuvitteellisesta hahmosta jatkamalla tarinakaavan lauseita. Kuvitteellisen hahmon kautta erilaisia teemoja voi tarkastella yleisemmällä tasolla, ja mukaan voi tulla myös leikillisyyttä.
Olennaista on antaa yhdessä valitun tavoitteen vaikuttaa niin tarinan kirjoittamiseen ja kertomiseen kuin tarinoiden purkukeskusteluun.
Tututkin voivat tutustua paremmin
Tämä tehtävä sopii niin tutustumiseen kuin yhteisöllisyyden syventämiseen. Olennaista on tuttujenkin ihmisten tutustuminen syvemmin.
Tunnelmoi työpisteesi tai kotisi esineisiin liittyviä muistojasi. Valitse esine tai muu muisto, josta olet valmis kertomaan muille. Voitte yhdessä sopia teeman, esimerkiksi, että kertomustenne tulee liittyä järjestönne toimintaan
Apukysymyksiä merkityksellisen muiston käsittelyyn:
- Miksi valitsit juuri tämän muiston?
- Millaisia tunteita muistoon liittyy?
- Mitä se kertoo sinusta?
- Mitä se kertoo ympäristöstäsi ja asioista jotka ovat vaikuttaneet sinuun?
- Miten muistosi on auttanut sinua oivaltamaan jotakin tai muuttumaan jollakin tapaa?
Yhdessä tekeminen ja toiminnan elämyksellisyys lisäävät yhteisöllisyyttä. Osallisuuden kokemus syntyy pysähtymisestä yhteisen asian äärelle, muttei kuitenkaan aina edellytä työskentelyä yhtä aikaa samassa tilassa. Esimerkiksi erilaisissa yhteisötaideprojekteissa yhteisön jäsenet voivat itsenäisesti työskennellen toteuttaa yhteisiä projekteja.
Valokuvaprojekti
Valitkaa jokin työhönne tai luottamustehtäväänne liittyvä kysymys, jota haluatte lähteä tutkimaan valokuvaamalla. Tällainen kysymys voi olla esimerkiksi: Miten työmme voimavarat näkyvät arjessa?
Eräs järjestö käytti tätä tehtävää JärKeä-hankkeen kehittämisprosessissaan. Silloin kuvien teemana oli leikkisästi “Tämäkin pitäisi räjäyttää”.
Kuvaamaan kannattaa lähteä rohkeasti ja uteliaasti. Kuvatessa voi pitää mielessä, onko sellaista, joka on mahdollisesti jollain tavalla piilossa olevaa, jota tulisi valottaa tai tehdä näkyväksi.
Lähestymistapoja kuvaamiseen:
- Suunnitelmallinen ns. etsivä: etsitään keskustelua visualisoivia kuvauskohteita
- Vapaasti assosioiva ns. löytävä: kuljetaan havainnoimassa ympäristöä, josta löydetään ilmiöön yhdistyviä kuvauskohteita
Kiinnostuksen kohteena eivät ole tekninen toteutus tai sommittelu, vaan kuvaajan itse sanoittamat sisällöt ja merkitykset sekä tunteet, joita kuvat hänessä herättävät.
Uudet kuvat katsotaan yhdessä ja pysähdytään tarkastelemaan, millaisin kuvin osallistujat ovat vastanneet valittuun kysymykseen.
Kuvien katsojat voivat jakaa ajatuksiaan näkemästään ja kuulemastaan arvottamatta kuvia.
Keskustelu voi viedä teitä moniin suuntiin ja virrata vapaasti. Lopussa on hyvä johdattaa keskustelu asettamaanne tavoitteeseen.
Huomioikaa, että:
Kuvien tekijänoikeus on kuvan ottajalla tai jos kuvaat toiselle hänen pyynnöstään esim. jonkun henkilökuvan tai tilanteen, tekijänoikeus on kuvan päähenkilöllä.
Videoprojekti
Valitkaa jokin työhönne tai luottamustehtäväänne liittyvä aihe, jota haluatte lähteä tutkimaan videoimalla.
Aiheena voivat olla esimerkiksi järjestön arvot, toiminta tai ilmiö, jota halutatte kehittää.
Tavoitteena on pienryhmässä keskustella, tunnistaa ja käsitellä ilmiötä videoin keinoin.
Voitte kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Suunnitelmallisessa eli etsivässä lähestymistavassa etsitään tavoitetta visualisoivia kuvauskohteita. Vapaasti assosioivassa eli löytävässä lähestymistavassa kuljetaan havainnoimassa ympäristöä, josta löydetään ilmiöön yhdistyviä kuvauskohteita
Ajankäyttösuunnitelma 2-3 henkilön pienryhmien työskentelylle:
Ryhmien muodostaminen 5 min.
Ohjeistus 5 min.
Kuvaustyöskentely 30-60 min. Videoiden kesto alle 5 minuuttia.
Videoiden siirtäminen kamerasta/ puhelimelta tietokoneelle: noin 10 min./ ryhmä
Videoiden ensi-ilta ja niistä keskustelu: 12 min./ ryhmä
Purkukeskustelussa huomioitavaa:
Millaisia sisältöjä, tunnelmia ja merkityksiä videoilla on niiden katsojille ja tekijöille itselleen?
Esimerkkejä: Mitä ja miten voi kuvata?
Kuvata kannattaa mielellään ulkona tai julkisissa tiloissa, jolloin ei tarvitse pohtia kuvauslupia.
Voitte yhdistää liikkuvaa ja pysäytyskuvaa.
Kuvata voi erilaisia rakenteita, muotoja tai esim. tuottaa tekstiä paperille, jota kuvataan jne.
Kameran voi kääntää myös pois puhujasta ja kuvata esimerkiksi reittiä äänen kuuluessa taustalla.
Videolla ihmisten lisäksi kertojina voivat toimia myös esineet tai vaikkapa kasvit.
Nykyiset kännykät toimivat hyvin myös videokuvauksessa. Videoiden julkaisualusta ja editointiohjelma voivat olla niitä, mitä yhdistyksessänne on jo käytössä, esimerkiksi YouTube-kanava.
Jos videossa on puhetta, on hyvä varmistaa videon tekstittäminen (esim. YouTubessa lyhyen videon tekstittämisen voi tehdä itse).
Sarjakuvaprojekti
Sarjakuvan avulla voi kertoa ihan mitä vain.
Voit esimerkiksi käsitellä itseäsi ja elämääsi sarjakuvan päähenkilön kautta tai laittaa sarjakuvaasi seikkailemaan jonkun toisen henkilön tai itsellesi kiinnostavan ilmiön.
Esimerkiksi Tove Jansson piirsi ensimmäisen Muuminsa huussin seinään vihaisena kommenttina veljelleen…
Valitse tyylilajisi:
Rakkaus, huumori, draama, toiminta, scifi, kauhu, dada tai jokin muu.
Otsikosta on hyvä aloittaa:
Käsin tehty tekstaus niin otsikossa kuin mahdollisissa puhekuplissa on aina yksilöllinen ja se sopii hyvin sarjakuvatyyliin.
Sarjakuvapohjia tai sarjakuvasovelluksia löytyy myös.
Sarjakuvakeskuksen aineistot:
Huom. linkit avautuvat uudelle välilehdelle.
Luo oma hahmosi:
Etsi omaa piirtämistyyliäsi piirtämällä erikseen: hahmon kasvot, vartalo, asuste tai joku muu tavaramerkki josta hahmon helposti tunnistaa jatkossa.
Piirrä hahmosi eri tunnetiloissa: iloisena, surullisena, yksinäisenä jne… Piirrä joku tunnetila, jonka viet äärimmilleen.
Voit tehdä hahmollesi myös ajatuskartan: Mitä hahmosi rakastaa? Mitä hän vihaa tai pelkää? Onko hahmosi rauhallinen vai rauhaton? Mitä hän tekee? Millainen ilme tai asento on hahmolle tyypillinen? Mikä tekee hänestä erikoisen?
Keksi hahmolle ystävä tai vastavoima:
Saat sarjakuvaasi tilanteita ja kohtaamisia, kun hahmosi ei ole yksin maailmassa.
Piirrä sarjakuvaruutuihisi myös taustat ja sijoita hahmosi eri ympäristöihin:
Vie hahmosi erilaisiin paikkoihin. Jos veisit hahmosi esimerkiksi toiselle planeetalle, millaisia kasveja, maisemia, rakennuksia ja hahmoja tällä planeetalla on. Löytyykö tästä ympäristöstä vastine tai ystävä sinun hahmollesi?
Tarinaa kertovat myös ruutujen muodot ja puhekuplat:
Esimerkiksi jos käytät puhekuplia, niin niiden tyyleillä voit kertoa miten hahmosi kommunikoi. Esimerkiksi kukkaiset kuplat kertovat lempeästä äänestä. Piikikkäät puhekuplat kuvailevat vihaista henkilöä tai hankalaa tilannetta.
Huumori on yhteisön liima
Huumoria ja meemejä käsittelevä osuus perustuu Hanna-Leena Pöyryn (2022) opinnäytetyöhön “Meemit järjestöjen työhyvinvoinnin kehittämisessä. Entä mihin kaikkeen sinä niitä käyttäisit?” (linkki avautuu uuteen välilehteen).
Mitä on huumori?
Hanna-Leena Pöyry (2022, 21-24) kirjoittaa opinnäytetyössään:
Huumorin termiä voidaan käyttää yleiskäsitteenä, joka voi sisältää esimerkiksi vitsailua, komiikkaa, komediaa, parodiaa ja karikatyyrejä. Vitseillä on kuitenkin tapana vanheta nopeasti ja huumori vaatiikin päivittämistä. (…) Huumorintajuumme vaikuttavat monet asiat, kuten oma elämänhistoriamme. (Hietalahti 2018, 25, 27, 294–295.)
Huumori voi olla valoisaa ja elämäniloista tai mustaa ja synkkää. Eräs huumorin tyylilaji on satiiri. Siinä kritisoidaan humoristisen negatiivisesti jotakin, mutta samalla se saattaa sisältää positiivisen näkökulman tilanteen muuttamiseksi. (Virtanen 2003, 118, 120.) Tyylillisesti lähellä satiiria on musta huumori, jossa vakavia asioita käsitellään huumorin avulla (Kupias & Koverskoi 2021, 43).
Huumorin käytössä on myös riskinsä, jotka on hyvä huomioida. Huumorilla voidaan tietoisesti pahoittaa toisen mieltä ja vedota kuulijan huumorintajuttomuuteen vastuuta pakoillen. (…) Tällöin vastuu siirretään sanojalta sen vastaanottajalle. (…) Jos huumori halutaan kohdistaa johonkuhun, koomikot ohjeistavat osoittamaan sen valtahierarkiassa ylempänä, eikä alempana oleville. Huumoria voidaan ikävä kyllä myös käyttää tietoisesti vallan välineenä saattamalla joku naurunalaiseksi, jolloin tämän henkilön tai asian vakavasti ottaminen on myöhemmin hankalaa. (Hietalahti 2018, 57, 67, 69, 221, 228, 658.)
Humanistisesta näkökulmasta katsottuna huumori on arvokas sosiaalinen ilmiö, jossa pyritään toisten kunnioittamiseen ja hyvän lisäämiseen. Siitä huolimatta huumori voi joskus olla kriittistä ja silmiä avaavaa. Huumori ja nauru ovat myös yhdessä jaettuja kokemuksia, joka vaatii sen esittäjältä ja yleisöltä yhteistä aaltopituutta. (…) On kuitenkin joskus hyvä tarkastella omaa huumorintajuaan ja miettiä, mitä se meistä itsestämme kertoo. (Hietalahti 2018, 60, 277, 294, 295, 298.)
Duodecimin Terveyskirjaston sivustolla kerrotaan huumorin
voivan auttaa toivon löytämiseen vaikeissa hetkissä ja saamaan etäisyyttä raskaisiin asioihin. Se voi olla myös sisäsyntyinen kyky nähdä huumoria jokapäiväisessä arjessa. Sosiaalisessa mielessä huumori yhdistää ihmisiä ja se on keino nostaa mielialaa ja lisätä kohtaamisten myönteisyyttä. Huumorintajuun liittyy läheisesti tilannetaju ja sosiaalinen älykkyys. (Duodecim 2022.)
Nauraessamme kehomme kortisoli eli ns. stressihormonin määrä ja tuotanto vähenevät. Nauru alentaa verenpainetta, tasoittaa sydämen sykettä sekä rentouttaa lihaksia (Kupias & Koverskoi 2021, 109.)
Tutustu myös:
Holopainen, Heini 2015. Tutkija kehottaa nauramaan työpaikalla: “Huumori on yhteisöllistä liimaa”. Ylen uutinen 1.4.2015. (Linkki avautuu uuteen ikkunaan)
Mitä ovat meemit?
Hanna-Leena Pöyry (2022, 23, 25-26) kirjoittaa opinnäytetyössään:
Huumorintajua kuvataan myötäsyntyiseksi kyvyksi tutkia arkielämän tapahtumia humoristisesta näkökulmasta. Sitä on kuvattu myös elämänasenteeksi, joka näkyy ja kuuluu ihmisestä ulospäin.
Meemit ovat muun muassa internetissä ja sosiaalisessa mediassa leviäviä julkaisuja, joissa yhdistyy kuva ja teksti humoristisella tavalla. Nämä voivat olla puhtaasti iloa tuottavia tai niillä voi olla syvempi tarkoitus esimerkiksi poliittisesti kantaa ottaen tai vaikkapa itsetuntemusta lisäten. Meemejä löytyy valmiina ja niitä voi helposti tehdä myös itse. Koska meemejä on kaiken kaikkiaan hyvin runsaasti erityyppisiä, on niiden käsitteiden määrittely ja tarkka kategoriointi tulkinnanvaraista (Mäkinen 2020, 33). Meemien jakaminen netissä alkoi 2000-luvun alussa (Suikka 2019, 00:50).
Meemin voi määritellä kuvapohjaisena tekstinä, jota jaetaan sosiaalisessa mediassa. Siinä voidaan tutuista elementeistä koostaa jotain uutta, joka herättää tunnereaktioita. Jotkut meemit herättävät ilon tunteita, toiset ärsytyksen. Juuri tunteiden herättämisen takia niitä myös jaetaan tehokkaasti erilaisissa sosiaalisen median kanavissa. (Vahti 2020.) Kasper Strömman on sanonut: ”Meemi on ajankohtainen kommentti johonkin ajankohtaiseen tai samaistuttavaan asiaan.” (Strömman 2022, 1:53-2:06).
Meemit menestyvät sosiaalisessa mediassa, sillä se suosii kuvallisuutta ja tunteita herättävää ilmaisua. Meemejä voi myös tehdä kuka tahansa ja niillä on matala kynnys yleisön tavoittamiseen. (Salokorpi 2021, 35:53–37:10.)
Miten tehdä meemi?
Tutustu Hanna-Leena Pöyryn JärKeä-hankkeelle tekemiin ohjeisiin meemien tekemisestä (linkki avautuu uuteen välilehteen).
Kuvan tekstivastine: “Ohjeet meemien tekemiseen”
Kuvat: Käytä kuvia, jotka ovat tekijänoikeuksista vapaita. Näitä tarjoavat esimerkiksi Pexels- ja Pixabay-kuvapalvelut. Lataa kuva laitteellesi ja lisää sopiva teksti haluamallasi sovelluksella tai meemigeneraattorilla.
Huom! Mikäli meemit tulevat julkisiksi, älä kirjoita niihin nimiä tai muita tunnistettavia tietoja.
Julkaiseminen: Vie kuva Padletiin tai muuhun sopimaanne alustaan. Meemi tallentuu Padletiin anonyymina, kun et ole kirjautuneena sisään. Muista ensi mahdollinen uloskirjaus.
Ihastele muiden meemejä!
Purku: Sopikaa työyhteisönne tai ryhmän kesken, kuinka puratte meemityöskentelyn nostamia ajatuksia ja tunteita. Voitte miettiä, teettekö sen anonyymisti vai tunnistettavasti. Purkamista voi tehdä myös toisten meemejä kommentoimalla.
Vinkkejä: Työskentelyä voi soveltaa tehtäväksi ryhmissä lähi- tai etätöissä. Padlet- tai muun alustan linkki kannattaa lähettää tekstimuodossa, jolloin se on helppo kopioida selaimeen. Kuvien käsittelyyn voit käyttää ohjelmista esimerkiksi Canvaa tai muuta teille tuttua sovellusta tai meemigeneraattoria.
Lisää aiheesta (linkit avautuvat uuteen välilehteen):
Päivälehden museo meemipöytä: aloittelijan ohjeet meemin tekoon
- Meemikoulun taustalla ovat Päivälehden museo, Saara Särmän vetämä MEMEPOL, Koneen Säätiön rahoittamassa Vastapuhe-hankkeessa työskentelevä Jenna Jauhiainen sekä väitöskirjatutkija Reeta Karjalainen
Osallisuuden toimintakulttuurin kehittäminen
Seuraavissa tehtävissä hyödynnetään kahta erilaista työkalua, joiden avulla järjestönne voi tehdä osallisuuteen liittyvää tarkastelua ja voi tunnistaa mahdollisia kehittämistarpeita.
Osallisuuden palaset -kehittämistyössä syntyneet osallisuuden 24 apukysymystä on esitelty muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen internetsivuilla (THL). Hyvinvoiva järjestö -koulutuskokonaisuuteen on poimittu mukaan 12 kysymystä johdattelemaan järjestönne itsearviointiin.
Hyvinvointiaktivistin käsikirjassa esitellään Osallisuus ja päätöksenteko -työkalu. Sen tarkoituksena on auttaa tunnistamaan, miten osallisuutta voi asteittain tuoda järjestelmällisesti mukaan toiminnan rakenteisiin. Asteittainen eteneminen edistää osallisuuden toimintakulttuuria. Työkalussa käytetty kaavio on Hyvinvoinnin tilat -hankkeelle muokattu sovellus Harry Shierin osallisuuden portaista (Shier 2001). Osallisuuden ja päätöksenteko -työkalu löytyy Hyvinvointiaktivistin käsikirjan työkalut -julkaisun sivuilta 78-79.
Osallisuuden palaset
Miten houkuttelette mukaan ihmisiä, jotka eivät koe julkisia tiloja turvallisiksi tai jotka vetäytyvät omiin oloihin rahan puutteen tai muiden vaikeuksien vuoksi?
Mitä teette, jotta yksin jääneet tulisivat a) löydetyiksi, b) kunnioittaen kohdatuiksi, c) vuorovaikutukseen innostetuiksi ja d) palveluihin ja toimintaan saatetuiksi?
Etsitäänkö toimintaan tai palveluun osallistujan kanssa hänelle sopivia ratkaisuja? Millä tavalla?
Voiko toimintaan osallistua halutessaan vain sivustakatsojana tai pienellä ja satunnaisellakin panoksella?
Saako osallistuja olla toimija eikä toiminnan kohde? Miten se tehdään käytännössä?
Saako osallistuja kokeilla erilaisia rooleja? Miten se tehdään käytännössä?
Järjestättekö tapahtumia ja toimintaa, jossa ihmiset voivat irrottautua hetkeksi arjesta? Millaisia?
Onko osallistujien tarpeita selvitettäessä kuultu osallistujia itseään? Miten?
Käytetäänkö palvelussa tai toiminnassa jotakin yhteiskehittämisen menetelmää? Esim. kokemusasiantuntijuus, kehittäjäasiakkuus, fokusryhmä, asiakasraati tai jokin aivan uusi menetelmä.
Annetaanko osallistujille erilaisia tilaisuuksia toteuttaa itseään, ilmaista ajatuksiaan tai mielipiteitään? Esim. piirtämällä, maalaamalla, kirjoittamalla, kuvaamalla tai muulla tavoin luovasti.
Millä tavoin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat saavat osaamisensa näkyviin niin, että siitä seuraa arvostusta ja kiitosta myös oman viiteryhmän ulkopuolelta?
Luodaanko toiminnassa yhteisiä tiloja ja yleishyödyllistä toimintaa, jossa ihmiset voivat kohdata toisensa tasavertaisina ilman, että ihmisten ongelmat tai taustat määrittäisivät kohtaamista?
Löydät kaikki 24 kysymystä: Osallisuuden osa-alueiden apukysymykset – Osallisuuden palaset (thl.fi) (linkki avautuu uuteen välilehteen)
Osallisuus ja päätöksenteko
Tutustukaa Osallisuus ja päätöksenteko -työkaluun. Tarkastelkaa jotakin järjestönne toimintamuotoa (esimerkiksi koulutustilaisuudet, vuosittainen tapahtuma) suhteessa esitettyihin kysymyksiin.
Mihin kysymyksiin vastasitte myöntävästi? Mihin kysymykseen olisi mahdollisuus vastata myöntävästi lähitulevaisuudessa?
Löydätte Osallisuus ja päätöksenteko -työkalun: Työkalut – Hyvinvointiaktivistin käsikirja (theseus.fi) ja sivuilta 78-70 (linkki avautuu uuteen välilehteen)
Käytetyt lähteet ja aiheesta lisää
Käytetyt lähteet
Huom. linkit avautuvat uuteen välilehteen.
Backman, Anne & Unkari-Virtanen, Leena 2020. Osallisuus ja päätöksenteko. Teoksessa Unkari-Virtanen, Leena (toim.) Hyvinvointiaktivistin käsikirjan työkalut. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Osallisuus ja päätöksenteko – Hyvinvoinnin tilat (hyvinvointiaktivisti.fi) Työkalu löytyy sivuilta 78-79.
Edistääkö toiminta osallisuutta? 24 apukysymystä. THL. Edistääkö toiminta osallisuutta? 24 apukysymystä – THL Apukysymykset ladattavissa myös pdf-tiedostona: Osallisuuden osa-alueiden apukysymykset – Osallisuuden palaset (thl.fi)
Heikoimmassa asemassa olevien osallisuus 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämise laitos. Heikoimmassa asemassa olevien osallisuus – THL
Holopainen, Heini 2015. Tutkija kehottaa nauramaan työpaikalla: “Huumori on yhteisöllistä liimaa”. Ylen uutinen 1.4.5.2015.
Korhonen, Seija 2021. Osallisuudella uusia palveluratkaisuja ja hyvinvointia Pohjois-Savoon –hanke. Esitys Pohjois-Savon Järjestöfoorumissa 2021.
Osallisuuden edistäminen 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen laitos. Osallisuuden edistäminen – THL
Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen laitos. Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet – THL
Pöyry, Hanna-Leena 2022. Meemit järjestöjen työhyvinvoinnin kehittämisessä. Entä mihin kaikkeen sinä niitä käyttäisit? Humanistinen ammattikorkeakoulu. Yhteisöpedagogi (ylempi AMK). Opinnäytetyö.
Aiheesta lisää
Huom. linkit avautuvat uuteen välilehteen.
Luovat menetelmät edistävät osallisuutta. 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Nuoret ja osallisuus. Osallisuuden osaamiskeskus. 2022. Etusivu – Nuoret ja osallisuus
