Ihmiskäsitys ja ihmiskuva

Ihmiskäsitys on ihmisen perusolemusta ja -ominaisuuksia koskeva käsitys siitä, millaisia ihmiset ovat ja mitä mahdollisuuksia ihmisellä on.

Kaiken ohjaustoiminnan taustalla vaikuttaa ohjaajan oma ihmiskäsitys, joka suuntaa niin ajattelua kuin toimintaa. Tutustu Eeva Anttilan (2022) artikkeliin “Ihmiskäsitys ja ihmiskuva” (linkki avautuu uuteen välilehteen).

Oppimiskäsitys

Oppimiskäsitys on yksi keskeisistä opetustyötä ohjaavista käsityksistä. Oppimiskäsitys on henkilökohtainen käsitys ja ymmärrys siitä, mitä oppiminen on tai miten ihminen oppii. Molemmat ovat lähtökohtana ohjaajana tai fasilitaattorina toimimiselle.

Henkilökohtaisen oppimiskäsityksen lisäksi merkitystä on sillä, mitkä ovat ohjaukseen osallistuvien oppimiskäsitykset. Kun valmistautuu yhteiseen työskentelyyn, on tärkeää ennakoida osallistujien odotuksia ja ajatuksia heille sopivista oppimisen tavoista. Tärkeää on myös tuoda esiin ohjauksen lähtökohtana olevaa oppimiskäsitystä. Näiden yhteensovittaminen on yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi olennaista.

Esimerkki:

Ohjaaja toimii oppimiskäsityksen mukaan, jossa lähtökohtana on osallistujan omakohtainen kokemus. Osallistuja puolestaan olettaa toimittavan oppimiskäsityksen mukaan, jossa lähtökohtana on saada ohjaajalta erilaisia malleja osallistujan saadessa olla vastaanottajana. Tällöin tulee pysähtyä osallistujia yhdistävien näkemysten, toimintatapojen ja tavoitteiden äärelle.

Millaista maailmaa olemme luomassa? 

Joskus arvoista keskusteleminen on parempi reitti ohjauksen suunnan ottamiseen kuin tavoitteet. Arvot ovat elämään mieltä ja suuntaa luovia päämääriä, jotka vaikuttavat tulkintojemme ja reaktioittemme taustalla kehysten tavoin. (Vehviläinen 2020.)

Voidaan ajatella, että tavoite lakkaa olemasta kun se on saavutettu, mutta arvot ovat jatkuvasti olemassa pysyvinä kiintopisteinä ja merkityksen lähteinä. Arvot ovat sitä, mitä toimija pitää keskeisenä elämänsisältöinään, merkityksellisenä ja arvokkaana, vaivannäön ja ponnistelun arvoisena. (Vehviläinen 2020.)

Tutustu myös: Eettinen osaaminen -teemapaketti, osa 2: Arvot

Fasilitaattorin rooli on yksi ohjaajan monista rooleista 

Ohjaajan toiminnassa vaihtelevat: 

• fasilitoiva eli vuorovaikutustilanteiden puitteista huolehtiva rooli,
• vuorovaikutustapoja opettava rooli,  
• keskustelun sisältöjä ja tunteita peilaava rooli sekä  
• tiedollinen asiantuntijarooli.  

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan erilaisine taitoineen, tietoineen, tunteineen ja reaktioineen. Ohjaus haastaa ohjaajan kehittämään taitojaan ja tutkimaan omaa toimintaansa kriittisesti. Ohjauksen käytännön ratkaisuja on helppo kehitellä tilanteen mukaisesti yhdessä toisten kanssa.  

Lähde: Vehviläinen 2020 

Ohjaajuuden tärkeitä periaatteita 

Ohjaajuuden ja siten myös fasilitoinnin tärkeitä periaatteita ovat kumppanuus, dialogisuus ja läpinäkyvyys. 

Kumppanuus tarkoittaa sitä, että ohjaaja ja ohjattava ovat sidoksissa toisiinsa ohjausprosessin ja siihen liittyvän työskentelyn aikana. Ohjaaja on tämän prosessin palveluksessa. Kumppanuus ei tarkoita samankaltaisuutta tai symmetriaa tietämisessä ja osaamisessa. Kyseessä on yhteistyösuhde, jota leimaa kunnioitus, luottamus sekä neuvotteleva toimintatapa.  

Dialogisuus on vuorovaikutuksen toimintatapa, jonka mukaan osapuolet ovat keskustelukumppaneita. Dialogissa sitoudutaan yhdessä ilmaisemaan ajatuksia ja erilaisia kantoja ja tutkimaan niitä rakentavassa hengessä. Ei oleteta, että maailma näyttäytyy samanlaisena kaikille.  

Läpinäkyvyys tarkoittaa, että ohjauksessa tehdään näkyväksi, millainen prosessi on työskentelyn kohteena, millainen vaihe on menossa ja mitä toimia kulloinkin käsillä. Läpinäkyvyyden pyrkimys tarkoittaa myös sitä, että tavoitteet, toimintatavat ja pelisäännöt otetaan puheeksi ja huolehditaan, että ohjauksen osapuolet löytävät keskinäisen ymmärryksen näistä asioista.  

Lähde: Vehviläinen 2020

Mitä hyötyä fasilitoinnista on? 

Fasilitoinnista on hyötyä uuden luomisessa, yhteiskehittämisessä ja muutoksessa.  

Fasilitointi on erityisen tärkeää tilanteissa, jolloin tehtävänä on mahdollistaa kaikkien osallistujien mahdollisimman aktiivinen työskentely. 

Järjestön ulkopuolinen, toimintaa eteenpäin kuljettava henkilö tai työpari, on usein tarpeen ensisijaisesti siksi, että kaikki yhteisön jäsenet saavat keskittyä osallistumiseen tasa-arvoisina. Ulkopuolisilla voi olla myös mahdollisuus tuoda järjestössä eri rooleissa toimiville uusia näkökulmia toimintatapoihin ja menetelmiin. 

Fasilitointiprosessin myötä osallistujilla on mahdollisuus edetä kohti tavoitteitansa fasilitaattorin pitäessä huolta ajankäytöstä ja tarkoituksenmukaisista menetelmistä.  

Hyvän fasilitoinnin elementtejä 

Hyvän fasilitoinnin elementit muodostuvat kuulemisesta, kuultuun kiinnittymisestä ja pyrkimyksestä läpinäkyvyyteen. 

Kuuntelusta kuulemiseen  

Pelkästä toisten kuuntelusta on tärkeää pyrkiä kuulemiseen.  

Kuulemisessa olennaista on asettua puhujan puolelle. 

Puolelle asettuva kuuntelija pyrkii kuulemaan sitä, mitä toinen haluaa kertoa. Puolelle asettuva kuuntelija pyrkii irti omista esioletuksistaan, eikä etsi toisen puheesta sitä, mitä itse haluaisi kuulla.   

Kuultuun kiinnittyminen   

Kuultuun voi kiinnittyä poimimalla puheesta tai kirjallisesta työskentelystä yhdessä sovitun tavoitteen kannalta olennaisia huomioita, erilaisia näkökantoja sekä esiin nousseita kysymyksiä.   

Kiinnittyminen voi tapahtua toistamalla sanottua. Hyvä huomioida, että joskus toistaminen on tärkeää ihan vain sen varmistamiseksi, että kaikki kuulevat tai keskittyvät siihen, mitä sanottiin.  

Kiinnittymistä ovat myös fasilitaattorin tarkentavat kysymykset, jotka auttavat kaikkia osallistujia saamaan paremmin kiinni puhutusta. Syventävien kysymysten avulla puhujan ajatuksista saadaan lisää tietoa.   

Yhteenvetäminen kokoaa ja jäsentää keskustelun pääkohdat. Yhteenvetäminen antaa osallistujille myös mahdollisuuden tarkentaa ja syventää esittämiään näkemyksiä. Ajatusten kokoamisen ja jäsentämisen myötä, voidaan tarkistaa työskentelyn suuntaa ja varmistua siitä, ollaanko valmiita siirtymään pohdinta ja ideointivaiheesta kohti ratkaisuvaihetta, tai ratkaisuvaiheesta kohti työskentelyn lopettamista.   

Pyrkimys läpinäkyvyyteen   

Fasilitaattorin tavoitteena on ohjata prosessia häivyttäen omaa rooliaan, jolloin osallistujat ovat pääroolissa yhdistämässä omaa osaamistaan.  

Fasilitaattori käyttää kuitenkin väistämättä valtaa, kiinnittyessään osallistujien puheeseen, muodostaessaan kysymyksiä tai esimerkiksi tehdessään yhteenvetoja. Tätä vallankäyttöä onkin tärkeää pyrkiä tekemään läpinäkyväksi ja jakamaan osallistujien kanssa. 

Esimerkiksi fasilitaattorin on hyvä oman kiinnittymisensä ja kysymystensä lisäksi mahdollistaa se, että osallistujat voivat itse kiinnittyä mahdollisimman paljon toistensa esittämään ja kysyä toisiltaan. Yhteenvetojen tekemistä on myös hyvä joukkoistaa. Fasilitaattorin tehtävänä on kuitenkin varmistaa, että näkökulmia huomioidaan yhdenvertaisesti, eikä esimerkiksi yhteisön hierarkiat estä kaikkien osallisuutta.  

On myös tärkeää, että fasilitaattori pyrkii tunnistamaan omia asenteitaan suhteessa käsiteltäviin asioihin. Jos fasilitaattori huomaa esimerkiksi intoutuvansa aiheesta tai esimerkiksi arastelevan aihetta, tämä voi olla hyvä todeta ääneen. Tämän jälkeen ryhmä voi päättää tartutaanko näihin aiheisiin, ovatko nämä asiat ryhmälle merkityksellisiä.   

Fasilitointiosaaminen kietoutuu vahvasti dialogitaitoihin. Perehdy myös:  Kohtaamisen taidot -teemapaketti, osa 3: Dialogisuus , esim. kohta Mihin tartun, kun olen dialogissa? (linkki avautuu uuteen välilehteen) 

Erilaisia kysymyksiä työskentelyn tueksi  

Fasilitaattorin toiminnassa olennaista on, että hän löytää tarkoituksenmukaisia kysymyksiä, jotka johdattelevat työskentelyprosessia eteenpäin.   

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, tekeekö kysymyksistä avoimia vai suljettuja, neutraaleja vai oletuksia sisältäviä, jopa väitteitä.  

Kysymisen tapa vaikuttaa siihen, millaisia vastauksia voi saada. Suljettuun kysymykseen voi vastata kieltävästi tai myöntävästi. Niillä on ehdottomasti sijansa, mutta avoimet kysymykset avaavat keskustelua, ja saavat meidät kertomaan enemmän.  

Fasilitaattorille jututtamisen taito on tärkeää, sillä osallistujilta tarvitaan riittävästi ajatuksia, ideoita ja tiedollista informaatiota, jotta voidaan edetä yhdessä asetettua tavoitetta kohti.   

JärKeä-hankkeessa käytimme esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: 

Mikä tekee olonne turvalliseksi ryhmässä?

Heti prosessin alussa esitetyllä kysymyksellä viritettiin yhteistä keskustelua ryhmän psykologisesta turvallisuudesta ja sen edistämisestä.  

Mistä tiedämme, että tästä prosessista on ollut teille tukea?

Tämä kysymys esitettiin prosessin alussa tietoisesti perfektiaikamuodossa. Kysymykseen vastaaminen aktivoi miettimään tulevaisuutta eli tilannetta prosessin päätyttyä. Tämän ajattelun avulla pystyttiin asettamaan tavoitteita työskentelylle. Prosessin varrella kysymykseen palattiin aika ajoin, mikä tuki työskentelyn tavoitteellisuutta. Prosessin lopussa aiemmin saatujen vastausten avulla tarkasteltiin tavoitteiden saavuttamista.   

Mikä olisi pienin mahdollinen askel kohti tavoitteenne saavuttamista?

Kysymyksellä heräteltiin löytämään välittömiä konkreettisia tekoja, jotka mahdollistivat toivottujen asiantilojen saavuttamista vaihe vaiheelta.   

Mitä viette tästä mukananne?

Klassikkokysymys on hyvä tapa koota yhdessä jaetun hetken merkityksellisimpiä kokemuksia ja oivalluksia. 

Tutustu myös:   

Yhteisö ja osallisuus -teemapaketti, osa 2: Psykologinen turvallisuus (linkki avautuu uuteen välilehteen) 

Kohtaamisen taidot -teemapaketti, osa 3: Dialogisuus, esim. kohta Avoimet kysymykset (linkki avautuu uuteen välilehteen) 

Positiivinen palaute 

Kun ihmiset jakavat omia ajatuksiaan, mielipiteitään ja esimerkiksi ryhmiensä tuotoksia, ohjaajan tai fasilitaattorin roolissa olevan on hyvä löytää erilaisia tapoja antaa positiivista palautetta. Riskinä on, että käyttämällä hyvä-, hienoa- tms. ilmauksia toistuvina kannustuksina, sanat alkavat kuulostaa maneereilta tai jos näitä käyttää vain tiettyjen puheenvuorojen kohdalla, päätyy arvottamaan osallistujien puheenvuoroja ja ohjailemaan työskentelyä liiallisesti. 

Fasilitaattorin voi olla hyvä etsiä keskustelijoiden puheenvuoroista olennaisia nostoja, joilla on merkitystä keskustelun, ideoinnin ja konkreettisen toiminnan eteenpäin kuljettamiseksi.

Esimerkki:

Järjestötoimija sanoo: “Meidän olisi hyvä työstää strategiaamme tarkemmin suhteessa määrittelemiimme arvoihin.” Sen sijaan, että fasilitaattori arvottaa repliikkiä, keskeistä on esittää jatkokysymys tai -kysymyksiä “Mitä te muut mietitte tästä?” ja “Haluaisitteko etsiä tälle yhteistä aikaa?” jne.. 

Pohdi itsellesi sopivia tapoja: 

• kiinnittyä esitettyihin ideoihin ja avata niiden toteuttamismahdollisuudet pohdittavaksi koko ryhmälle 
• esittää kiitosta ja kannustusta työskentelystä ja yhteisestä jakamisesta kommentoimatta itse esitettyä asiasisältöä

Menetelmä: World Café

Fasilitointia ovat erilaiset osallistumisen ja keskustelun käytänteet, meille mahdollisesti hyvin tutut tavat toimia ryhmässä. Tunnistamme ryhmätyöskentelyn alkavan, kun toimintaa ohjaavan henkilön työote muuttuu luennoinnista yhteistoimintaa mahdollistavaksi.

Järjestökentällä on käytössä paljon erilaisia ohjaus- ja fasilitointikäytänteitä, jotka ovat levinneet laajalti. Tässä alla on  kuvattuna yksi versio World Café -menetelmästä sovellusmahdollisuuksineen.

World Café -menetelmää voi käyttää tiedon jakamiseen ja tuottamiseen, uusien näkökulmien avaamiseen sekä yhdessä ideointiin. Menetelmästä on erilaisia muunnoksia, esimerkiksi learning café. Ideana kaikissa on synnyttää kahvilakeskustelumainen tilanne, jossa erilaisten näkemysten, tunteiden ja ideoiden on luontevaa tulla esiin.

Menetelmä soveltuu käytettäväksi isolle osallistujajoukolle (jopa yli sata osallistujaa), mutta toimii myös pienemmän ryhmän kanssa työskenneltäessä.

World Café -menetelmä tässä esitetyssä muodossa on kestoltaan ns. pitkä tekniikka, johon tulee varata riittävästi aikaa.

Valmistelut:

• Tila: pöydistä rakennetaan kahvilapöytäryhmät
• Tarvikkeet: suurikokoisia papereita tai esimerkiksi paperipöytäliinat, joihin voi kirjoittaa; kyniä /tusseja

Toiminnan kulku:

Alussa on hyvä käydä läpi World Café -toimintatapa:

• Kuuntele muita ja anna oma panoksesi ryhmän työskentelyyn.
• Pyri keskittymään siihen, mikä on kaikkein merkityksellisintä yhteisesti sovitun tavoitteen kannalta.

Tavoitteena on kiertää tasakokoisissa ryhmissä pöydästä toiseen. Jokaista ryhmän jäsentä kohden on hyvä laskea vähintään 4 minuuttia puheaikaa. Esimerkiksi suositeltavan viiden hengen ryhmän keskusteluaika kussakin pöydässä on 20 minuuttia.

Kunkin pöydän äärellä pohditaan joko kaikille pöytäseurueille asetettua yhteistä kysymystä (pöydissä pysytään ja kysymykset vaihtuvat) tai juuri kyseisessä pöydässä esitettyä kysymystä (liikutaan pöydästä toiseen ja kohdataan aina uusi kysymys). Keskustelun pääkohdat kirjataan kullakin pöydällä olevalle paperille tai pöytäliinaan. Näin pöydästä toiseen kiertämisversiossa seuraavalla ryhmällä on mahdollisuus jatkaa edellisen ryhmän ajattelua. Pöytätyöskentelyn / pöydissä kiertämisen jälkeen kullekin pöydälle syntyneet tekstit esitellään yhteisesti kaikille.

Mahdollisuuksia:

• World Cafén pöytäryhmät voi myös hajauttaa useampaan tilaan keskustelurauhan edistämiseksi.
• Kierroksia voi olla useampia kuin yksi, jolloin on mahdollisuus päästä näkemään, mitä oman ryhmän keskustelu on muissa herättänyt ja mitä halutaan vielä täydentää.
• On mahdollista sopia, että pöydässä pysyy yksi henkilö kaikkien ryhmien kierroksen ajan. Hän voi toimia kirjurina ja tukea jatkumoa ryhmäkeskustelujen välillä.

Lisää ideoita löydät esimerkiksi: 

Facilitation tools for meetings and workshops 2020. Seeds for Change (pdf)

Innokylän työkalut (nettisivu)

Kukunorin aineistopankki (nettisivu)

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Menetelmä: Akvaariokeskustelu 

Fasilitointia ovat erilaiset osallistumisen ja keskustelun käytänteet, meille mahdollisesti hyvin tutut tavat toimia ryhmässä. Tunnistamme ryhmätyöskentelyn alkavan, kun toimintaa ohjaavan henkilön työote muuttuu luennoinnista yhteistoimintaa mahdollistavaksi.

Järjestökentällä on käytössä paljon erilaisia ohjaus- ja fasilitointikäytänteitä, jotka ovat levinneet laajalti. Tässä alla on  kuvattuna yksi versio Akvaariokeskustelu-menetelmästä sovellusmahdollisuuksineen.

Akvaariokeskustelu-menetelmää kannattaa käyttää esimerkiksi silloin, kun halutaan lisätä erilaisten näkemysten ja niiden taustalla olevien ajatusten läpinäkyvyyttä. Menetelmän avulla voidaan kuulla yksilöiden erilaista ajattelua ja löytää ryhmän yhteistä ajattelua.

Akvaariokeskustelu-menetelmä kannattaa valita esimerkiksi silloin, kun osallistujia on alle 12. Alla esitetty Kalamalja-menetelmä puolestaan sopii käytettäväksi myös isojen ryhmien kanssa.

Akvaariokeskustelu-menetelmä tässä esitetyssä muodossa on kestoltaan ns. pitkä tekniikka, johon tulee varata riittävästi aikaa.

Mahdollisuuksia: 

• Vuoroja voi olla useampia kuin yksi, jolloin on mahdollisuus syventää keskustelua.  
• Osallistujat voivat tehdä muistiinpanoja kuunteluvuoronsa aikana.
• Keskustelussa esiin tulleita asioita voidaan kirjata ylös kaikille näkyviin.
• Tuolit voidaan sijoittaa myös paneelikeskustelu- ja yleisömuodostelmaan, jolloin aloitetaan suoraan toisen ryhmän kuuntelulla. Vuoroja vaihdetaan, jolloin kumpikin ryhmä toimii niin panelisteina kuin yleisönä. Tämä paneeli-yleisö-malli toimii myös isomman ryhmän kanssa, mutta tällöin kaikille ei tule panelistin roolia.

Lisää ideoita löydät esimerkiksi: 

Facilitation tools for meetings and workshops 2020. Seeds for Change (pdf)

Innokylän työkalut (nettisivu)

Kukunorin aineistopankki (nettisivu)

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Menetelmä: Kalamalja

Fasilitointia ovat erilaiset osallistumisen ja keskustelun käytänteet, meille mahdollisesti hyvin tutut tavat toimia ryhmässä. Tunnistamme ryhmätyöskentelyn alkavan, kun toimintaa ohjaavan henkilön työote muuttuu luennoinnista yhteistoimintaa mahdollistavaksi.

Järjestökentällä on käytössä paljon erilaisia ohjaus- ja fasilitointikäytänteitä, jotka ovat levinneet laajalti. Tässä alla on  kuvattuna yksi versio Kalamalja-menetelmästä sovellusmahdollisuuksineen.

Kalamalja-menetelmää kannattaa käyttää, kuten Akvaariokeskustelua, esimerkiksi silloin, kun halutaan lisätä erilaisten näkemysten ja niiden taustalla olevien ajatusten läpinäkyvyyttä. Menetelmän avulla voidaan kuulla yksilöiden erilaista ajattelua ja löytää ryhmän yhteistä ajattelua.

Edellä esitetty Akvaariokeskustelu-menetelmä kannattaa valita esimerkiksi silloin, kun osallistujia on alle 12. Kalamalja-menetelmä puolestaan sopii käytettäväksi myös isojen ryhmien kanssa.

Kalamalja-menetelmä tässä esitetyssä muodossa on kestoltaan ns. pitkä tekniikka, johon tulee varata riittävästi aikaa.

Toiminnan kulku: 

Osa ryhmän osallistujista muodostaa sisäpiirin ja keskustelee keskenään yhdessä sovitusta aiheesta annetun ajan puitteissa.

Ulkopiiriläiset kuuntelevat keskustelua keskeyttämättä.

Puheenvuoro vaihtuu sisäpiiriläisiltä ulkopiiriläisille, jolloin aiemmin kuuntelijan roolissa olleet kiinnittyvät kuulemaansa keskusteluun ja jakavat omia näkemyksiään.

Sisäpiiriläiset jatkavat keskusteluaan ulkopiiriläisten kommenttien pohjalta.

Keskustelukierroksia voi käydä ajan puitteissa useampia.

Keskustelun voi lopettaa esimerkiksi fasilitaattorin tekemään yhteenvetoon.

Mahdollisuuksia: 

• Keskustelun syventämiseksi voidaan sopia yhtäaikainen vuorojen vaihto, jolloin jokainen pääsee sisäpiiriläiseksi (yli 18 henkilön ryhmien kanssa tätä ei kannata tavoitella). 
• Kalamalja-menetelmää voidaan toteuttaa myös ns. avoimena kalamaljana, jolloin ulkopiiriläiset voivat vuorotellen asettua jonkin sisäpiirissä keskustelevan viereen tai tilalle. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi asettumalla sen keskustelijan viereen tai tilalle, jonka esittämiä näkemyksiä haluaa kommentoida. 
• Osallistujat voivat tehdä muistiinpanoja ja yhteenvetoja kuunteluvuoronsa aikana.
• Keskustelussa esiin tulleita asioita voidaan kirjata ylös kaikille näkyviin.

Lisää ideoita löydät esimerkiksi: 

Facilitation tools for meetings and workshops 2020. Seeds for Change (pdf)

Innokylän työkalut (nettisivu)

Kukunorin aineistopankki (nettisivu)

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Menetelmä: Kehystettyjä merkityksiä

Tehtävää voi käyttää tutustumiseen, odotusten tai tavoitteiden jakamiseen sekä esimerkiksi kertomaan yhdessä jaetun tilanteen herättämistä ajatuksista.

Etsi tilasta kiinnostava yksityiskohta, jonka kehystät. Kehystämiseen voit käyttää eri kokoisia raameja tai voit rajata valitsemasi alueen sormillasi.

Esittele kohta muille ja kerro, mitä tämä yksityiskohta sinulle merkitsee.

Esimerkiksi JärKeä-hankkeen fasilitoidussa työpajassa eräs järjestö valitsi tämän menetelmän avulla yksityiskohtia, jotka symboloivat niitä asioita ja ilmiöitä, joille he toivoivat muutosta. ​

Lisää ideoita löydät esimerkiksi: 

Facilitation tools for meetings and workshops 2020. Seeds for Change (pdf)

Innokylän työkalut (nettisivu)

Kukunorin aineistopankki (nettisivu)

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Menetelmä: Puuttuva kuva

Puuttuva kuva -valokuvatehtävä on hyvä tehtävä niin tutustumiseen, haastavien tilanteiden käsittelyyn kuin esimerkiksi kehittämistyöhön. Yhdessä tehtäessä on hyvä sopia se teema, jota menetelmä avulla työstätte.

Osallistujat jatkavat lausetta: OLISIPA MINULLA KUVA… kertoakseen, millainen kuva heidän elämästään syystä tai toisesta puuttuu.

Eri kokoiset tyhjät kehykset voivat inspiroida osallistujia miettimään hyvin erilaisia kuvia ja erilaiset kysymykset voivat johdattaa miettimään kuvan puuttumista eri näkökulmista:

Mikä on sellainen todellinen hetki menneisyydessä, josta toivoisit, että sinulla olisi muistona kuva? Kuvaile tämä hetki mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

Mikä on sellainen hetki, jollaista ei ole koskaan edes ollut, mutta se olisi ollut hieno kokea? Kerro mahdollisimman yksityiskohtaisesti, millainen tämä menneisyyden unelmakuva olisi.

Mikä olisi sellainen tilanne tulevaisuudessa, josta toivot saavasi kuvan? Kerro mahdollisimman yksityiskohtaisesti, millainen tämä tulevaisuuden unelmakuva olisi.

Lisää ideoita löydät esimerkiksi: 

Facilitation tools for meetings and workshops 2020. Seeds for Change (pdf)

Innokylän työkalut (nettisivu)

Kukunorin aineistopankki (nettisivu)

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Menetelmä: Tuolit

Erilaisia tuoleja voi hyödyntää tilanteissa, joissa on mielekästä tarkastella käsiteltävänä olevaa asiaa monelta eri kantilta. Erilaisia näkökulmia tarvitaan esimerkiksi, kun jotakin asiaa kehitetään tai tehdään valintoja.

Näitä näkökulmia voidaan havainnollistaa istumalla erilaisilla tuoleilla, jotka edustavat esimerkiksi:

• unelmoija – realisti – kriitikko -näkökulmia tai
• yksilö – yhteisö – yhteiskunta -näkökulmia.

Etänä toimiessa tehtävässä voit hyödyntää oheista JärKeä-hankkeen Tuolit-Padletia (Padletissa on vain kuvat, ei kirjoittamisen mahdollisuutta).

Lisää ideoita löydät esimerkiksi: 

Facilitation tools for meetings and workshops 2020. Seeds for Change (pdf)

Innokylän työkalut (nettisivu)

Kukunorin aineistopankki (nettisivu)

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Menetelmä: “Minä muistan…” 

Harjoitus sopii esimerkiksi tapaamisen loppuun antamaan palautetta tai seuraavaan tapaamiseen peilaamaan edellisellä kerralla tapahtunutta. Muistelutehtävän avulla on mahdollista saada tietoa siitä, mitä yhteisestä työskentelystä on jäänyt mieleen ja mikä nähdään merkityksellisenä.

Osallistujat voivat mennä siihen kohtaan tilaa, jossa heille itselleen tapahtui jotain tärkeää. Virtuaalisissa tapahtumissa konkreettisen paikan sijasta hetki merkitään kuvailemalla sitä tilannetta, jossa jotain merkityksellistä tapahtui.

Valitusta paikasta käsin tai tilannetta kuvaillen jokainen voi vuorollaan kertoa, mikä on se merkityksellinen asia, jonka on valmis toisten kanssa jakamaan.

Kertominen toteutetaan jatkamalla lausetta: “Mitä muistan…”.

Silloin kun aikaa on hyvin käytettävissä, voidaan Minä muistan -lauseen lisäksi jatkaa lausetta: “Ja merkityksellistä siinä minulle oli…”.

Lisää ideoita löydät esimerkiksi: 

Facilitation tools for meetings and workshops 2020. Seeds for Change (pdf)

Innokylän työkalut (nettisivu)

Kukunorin aineistopankki (nettisivu)

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Fasilitointiprosessin vaiheet 

Fasilitointia toteutetaan hyvin monella eri tavalla. Fasilitointi voi toteutua osana opetusta, yksittäisenä työpajana tai olla työtapana pidemmissä kehittämisprosesseissa.  

Alla on kuvattuna pidempikestoisen fasilitointiprosessin vaiheet siten kuin ne toteutettiin JärKeä – Järjestötyöhön kestävyyttä -hankkeessa (2020–2022).  

Hankkeen työntekijät toimivat fasilitaattoreina järjestöjen kanssa toteutetuissa yhteiskehittämisen työpajoissa. Työhyvinvointiteemaisten yhteiskehittämisprosessien tuloksena järjestöt saivat tukea, tietoa ja työkaluja ja synnytettiin tämä Hyvinvoiva järjestö -sivusto. 

Alla on kuvattuna pidemmän fasilitointiprosessin vaiheet, kuten ne toteutuivat JärKeä-hankkeessa:  

– Hankkeen edustajan ja järjestön vastuuhenkilön keskustelu järjestötoimijoiden tarpeista ja toiveista yhteistyöskentelylle (mm. tavoitteet, ketkä osallistuvat, miten tiheästi ja kuin monta tapaamista järjestetään). 

– Aloitustapaaminen: järjestön vastuuhenkilön, hallituksen edustajan ja hanketiimin yhteinen keskustelu, jossa varmistetaan lähtötilanteen yhteinen ymmärrys. Tässä tapaamisessa voidaan jo asettaa tavoitteita, jos järjestö on jo kartoittanut yhteisön jäsenien tarpeita. Tavoitteet voidaan kartoittaa ja asettaa myös vasta siinä tilanteessa, jossa yhteistyöskentely aloitetaan koko yhteisön kesken. Huomioitavaa on, että tavoitteet määrittelevät sitä, keitä kaikkia kannattaa sitouttaa mukaan.  

–  Ensimmäinen työpajakerta: yhteisen tavoitteen tarkastelu, toimintatapojen määrittely ja yhteistyön käynnistäminen.   

– Työpajat 2–4: työskentelyä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Fasilitaattorit työstävät työpajakerroista koonnin ja seuraavan tapaamiskerran käsikirjoituksen. Työpajojen välissä osallistujat voivat tehdä sovittuja kokeiluita, joita tarkastellaan seuraavassa tapaamisessa. Ryhmän asettamien tavoitteiden – niin yksittäisen tapaamiskerran kuin koko prosessin osalta – edistymistä arvioidaan tapaamisissa.  

– Päätöstapaaminen: työskentelyn koonti, seuranta-ajan kestosta ja sen aikana tehtävästä kokeiluista sopiminen.  

– Seurantatapaaminen: Yhdessä sovittujen kokeilujen tulosten tarkastelu ja toiminnan arviointi. JärKeä-hankkeessa seuranta-ajan kesto vaihteli kolmesta kuuteen kuukauteen. 

Käytänteistä:  

JärKeä-hankkeessa fasilitointi toteutettiin parityönä. Tämä oli erityisen tarpeellista, kun prosesseja toteutettiin etäyhteyksin ja haluttiin varmistaa, että etänä osallistumiseen tottumattomat saivat tarvitsemaansa digitukea.  

Parityönä toimiminen mahdollisti myös sen, että aina vuorollaan toinen parista pystyi keskittymään prosessin kuljettamiseen ja toinen alustan hallintaan ja toiminnallisuuksien varmistamiseen. 

Prosessien yksittäiset työpajat kestivät kerrallaan aina kaksi tuntia. 

Tarkistuslista fasilitoinnin suunnitteluun ja toteutukseen  

Ennen fasilitointityöpajaa:  

Ennen työpajaa tulee keskustella tilaajan kanssa ja tehdä omaa suunnittelua.  

Selkeänä ennen työpajan toteuttamista tulee olla vastaukset kysymyksiin:

• Mihin halutaan vaikuttaa? Mitä toivotaan syntyvän lopputuloksena?   
• Miten ja millä menetelmillä näihin tavoitteisiin pyritään?   
• Mitä tietoa tarvitsee tuoda työpajaan, jotta osallistujat voivat saavuttaa tavoitteen?
• Millainen ennakkotehtävä voisi motivoida osallistujia ja virittäisi tulevaan työskentelyyn?   

Fasilitointityöpajan aikana:   

Työskennellään sopivin menetelmin, jotta tarvittavaa tietoa ja ymmärrystä saadaan synnytettyä työpajan aikana.

Kerätään saatua tietoa ja ryhmitellään sitä. 

Päätetään, mitä kerätystä tiedosta voidaan rikastaa ja jalostaa jo tämän työpajan aikana yhdessä, ja mikä jää työpajan jälkeiseen vaiheeseen työstettäväksi.  

Päätetään, mitä voidaan muuttaa teoksi ja toiminnoiksi   

Priorisoidaan näitä syntyneitä toimintasuunnitelmia ja sovitaan niille seuranta.  

Fasilitointityöpajan jälkeen:  

Tehdään omaa itsearviointia ja keskustellaan tilaajan kanssa seuraavista kysymyksistä:   

• Mitä työpaja tuotti suhteessa asetettuun tavoitteeseen?  
• Miten saatua tietoa käytetään?   
• Mitä tietoa ja ymmärrystä voi vielä kirkastaa, peilata, rikastaa ja jalostaa työpajan jälkeen?   

Työpajan toteutus: taustatietojen kerääminen 

Ennen fasilitoitavan työpajan suunnittelua on tärkeää kerätä tietoa ainakin seuraavista asioista: 

Mikä on työpajan olennaisin tarkoitus? 

Mitkä ovat konkreettiset tavoitteet? 

Mitä tämän tavoitteen parissa on tehty viime aikoina? 

Mikä on kokonaisprosessi ja sen kesto?  

Keitä osallistujat ovat? Kuinka hyvin he tuntevat toisensa? 

Paljonko on aikaa käytettävissä? Mistä aikaraja tulee? 

Millainen työskentelytila tai digitaalinen alusta palvelee osallistujia?  

Onko valittu tila esteetön tai valittu alusta digitaalisesti saavutettava? 

Mitä välineitä ja tarpeistoa on käytettävissä tässä tilassa?

Kenen kanssa sovitaan mahdollisista väline- ja tarpeistojärjestelyistä?

Kenen tehtävänä on informoida työpajasta ja sen luonteesta osallistujille?

Kenen kanssa ja missä vaiheessa voidaan läpikäydä työpajan alustavaa fasilitointisuunnitelmaa?

Yllä esitetyn lisäksi voi olla tärkeää selvittää, onko paikalla sellaisia osallistujia, joilla on yhteisöissä asemansa kautta enemmän päätösvaltaa kuin toisilla. Kaikkien osallistujien olisi hyvä voida kokea, että heillä on tässä vaiheessa yhdenvertaisesti vaikutusvaltaa käsiteltäviin asioihin. Mukana oleville esihenkilöille tulisi taata mahdollisuus vapaasti ideoida ja kehittää tasavertaisena muun ryhmän kanssa. Aika tehdä ja toimeenpanna päätöksiä tulee sopia erikseen. 

Fasilitointia käsittelevässä kirjallisuudessa saatetaan ohjeistaa kysymään myös osallistujien mahdollisista motivaatiohaasteista ja keskinäisistä hankauksista. Fasilitaattorin on kuitenkin hyvä miettiä, onko tämä olennaista tietoa. Fasilitointiprosessi on hyvä joka tapauksessa ajatella ns. uutena alkuna. Työskentely on hyvä käynnistää luomalla yhteiset pelisäännöt kaikkien turvallisuuden takaamiseksi ja asettamalla riittävän selkeät tavoitteet osallistujien motivoimiseksi.   

Tehtävä on saanut inspiraationsa teoksesta: Kantojärvi, Piritta 2017. Fasilitointi luo uutta. Menesty ryhmän vetäjänä. Helsinki: Alma Talent. 

Työpajan toteutus: suunnitteleminen

Fasilitaattorin tehtävänä on suunnitella prosessi, jolla osallistujat pääsevät tavoitteisin käytettävissä olevan ajan puitteissa (Kantojärvi 2017). 

Taustatietojen avulla on mahdollista aloittaa suunnittelu ja tehdä tarvittavat ennakkovalmistelut. (ks. edellinen tehtävä).  

Suunnitelma tulee rakentaa pitäen tiukasti mielessä tilaajan kanssa sovittu teema, työpajan tarkoitus ja konkreettiset tavoitteet. Fasilitaattorin on tärkeä olla suunnitteluvaiheessakin vuoropuhelussa tilaajan kanssa ja saada suunnitelmastaan palautetta.  

Käytettävissä oleva tila, aika ja oletettu osallistujamäärä vaikuttavat suunnitteluun paljon.  

Työskentelytilan esteettömyyden takaamiseksi tarvittavat toimenpiteet tulee ottaa huomioon ennakkovalmisteluissa.  

Osallistujien määrän mukaan on hyvä miettiä erilaisia työtapoja: koko ryhmän yhteistyöskentely, pienryhmät, pareittain toiminen tai itsenäinen työskentely ovat kaikki hyviä keinoja tukea kaikkien aktiivista osallistumista ja saada työskentelyyn vaihtelua.  

Iso osa fasilitaattorin työtä on ajankäytöstä huolehtiminen. Tehtäviä suunniteltaessa tulee osata arvioida kuhunkin vaiheeseen käytössä olevaa aikaa realistisesti, ja toisaalta olla valmis työpajan aikana muuttamaan suunnitelmia tarkoituksenmukaisemmiksi tilanteen sitä vaatiessa.  

Lisää ideoita löydät esimerkiksi: 

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Työpajan toteutus: käsikirjoittaminen

Käsikirjoittaminen tarkoittaa varsin yksityiskohtaisen kuvauksen tekemistä.

Työpajan käsikirjoituksen voi ajatella jakaantuvan esimerkiksi kolmeen vaiheeseen, alkuun, keskikohtaan ja loppuun: 

Alussa on tärkeää herättää osallistujien innostus toimia yhdessä ja kiinnostus käsiteltävään aiheeseen.

Keskikohta on varsinaista työskentelyä aiheen parissa, jolloin valittu kiinnostava työtapa pitää osallistujat motivoituneina.

Lopussa olennaista on koota ja arvioida tehtyä sekä katsoa tulevaan.

JärKeä – Järjestötyöhön kestävyyttä -hankkeessa (2020–2022) käytimme ateriavertausta käsikirjoituksen luomiseksi:

Ensin mietimme kattauksen: Miltä tila näyttää? Miten sinne asetellaan pöydät ja tuolit tai muut mahdolliset paikat, joissa aikaa vietetään?

Sitten mietimme alkupalat: Jotain pientä ja yhteiseen hetkeen virittävää. Hyvät alkupalat ovat usein yllättäviä ja niiden tavoitteena on herättää mielenkiintoa. Alkupalojen yhteydessä toisiin tutustuminen on tärkein tavoite.

Sen jälkeen tarjoilemme pääruoan: sen tulee olla tyydyttävää ja sen nauttimiseen tulee olla riittävän pitkä aika.

Lopuksi tarjoilemme jälkiruoan: se on todella olennainen osa hyvää ateriaa. Jälkiruuan äärellä etsitään yhteiselle hetkelle mukava päätös.

Työpajan toteutus: improvisointi

Improvisoinnin taitoa tarvitaan silloin, kun on tarve reagoida yllättäviin käänteisiin, jotka edellyttävät suunnitelmien vaihtamista.

Valmiista suunnitelmista ja niiden tuomasta turvasta ja kontrollista irrottautuminen edellyttää puolestaan luottamusta ja uskallusta löytää vaihtoehtoisia tapoja toimia ja kokeilla rohkeasti uutta.

Improvisaatiosta puhutaankin usein heittäytymisenä. Fasilitoinnin yhteydessä on ehkä kuvaavampaa ajatella improvisointia tilanteessa joustamisena, yllätyksiin mukautumisena ja myötäelämisenä.

Improvisointi ei tarkoita sitä, että tilanteisiin ei tulisi valmistautua. Jotta tilanteissa voi improvisoida, tulee sen sijaan olla valmistautunut monin eri tavoin.

Tämä valmistautuminen tarkoittaa usein sitä, että on valmis ennakoimaan esimerkiksi tilaan, välineisiin, ajankäyttöön, ryhmän energiatasoon jne. liittyviä seikkoja.

Kun fasilitointitilanteessa tulee tarve muuttaa suunnitelmia, niin kaikista keskeisintä on miettiä, mikä palvelee parhaiten toiminnalle yhdessä sovittua tavoitetta.

Esimerkki: 

Fasilitaattori huomaa, että jo pelkkä esittäytymiskierros vie aikaa suunniteltua enemmän. Hän on jo miettinyt etukäteen, minkä tehtävän hän voi jättää kokonaan tekemättä tai mitä osiota hän voi muuttaa aikaa säästävämmäksi. Se, että antaa vain ajan kulua ja antaa ongelman tulla vastaan vasta työpajan lopussa, on usein ongelmallisempaa, sillä lopun yhteenvedot ja jatkosta sopiminen ovat todella keskeisiä tehtäviä, joille tulee jättää aikaa.

Työpajan toteutus: aloittaminen

Aloituksessa on tavoitteena virittäytyä yhteiseen työskentelyyn. Aikaa tulee antaa turvallisen ilmapiirin luomiselle, jotta kaikki uskaltavat osallistua. 

JärKeä-työpajoissa käytimme seuraavaa rakennetta:  

• Tervetulosanat 
• Vastuuhenkilöiden esittäytyminen 
• Työtavoista sopiminen 
• Osallistujien esittäytyminen 
• Työpajan tavoitteen kirkastaminen: miksi olemme koolla?  

Tervetulosanat 

Fasilitaattorit toivottavat osallistujat tervetulleiksi ja kiittävät mahdollisuudesta saada fasilitoida tätä työskentelyä.  

Vastuuhenkilöiden esittäytyminen 

Työskentelyn kannalta keskeisissä rooleissa olevat henkilöt  esittäytyvät, ainakin fasilitaattorit sekä fasilitoinnin tilanneen tahon edustajat.  

Työtavoista sopiminen  

Tavoitteena on varmistaa sitoutuminen työskentelyn aikatauluun sekä yhteisiin käytäntöihin.  

Työskentelyn luottamuksellisuudesta on tärkeä käydä läpi ainakin seuraavat asiat: 

• Fasilitaattoria ja osallistujia koskee vaitiolovelvollisuus.
• Jos prosessista puhutaan ryhmän ulkopuolella, tulee ehdottomasti puhua täysin anonyymisti ja sisällöistä vain ilmiötasolla. 

Sovitaan etätyöskentelyn käytännöistä, kuten:  

• Miten käytämme mikrofoneja ja kameroita?  
• Miten toimimme puheenvuorojen kanssa: viittaustoiminto vai vapaa keskustelu?  
• Onko chat käytössä koko ajan, myös yhtä aikaa esittelyiden ja muiden puheenvuorojen kanssa?  
• Onko chat käytössä vain tiettynä hetkenä, esimerkiksi pyydettäessä? 

Työskentelyssä pyritään vaalimaan ryhmän psykologista turvallisuutta korostamalla lupaa ideoida ja ehdottaa, kysyä ja antaa palautetta.  

Olennaista on tukea kaikkien osallistujien mahdollisuutta osallistua yhdenvertaisesti. Tämä tarkoittaa osallistumisen esteiden poistamista, esimerkiksi tarvittaessa luetaan ääneen kaikki diat ja lähetetään chatissa jaetut linkit myös osallistujan sähköpostiin.  

Hyvänä käytäntönä on myös käydä läpi turvallisemman tilan ohjeistus. Ohjeistuksen periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään luomaan tila, jossa kaikki ovat omalla toiminnallaan rakentamassa yhdenvertaista, kunnioittavaa ja avointa ilmapiiriä ja keskustelua. 

Osallistujien esittäytyminen 

Nimen kertomisen lisäksi on hyvä antaa aina tarkennettu kysymys, joka rajaa esittelyä ajallisesti. Toimintatapa on hyvä valita sen mukaan, mikä tukee työpajan keskeistä tavoitetta. Esimerkiksi jos työpajan tavoitteena on työstää yhteisön arvopohjaa, niin jo alkuesittäytymisissä voi pyytää nimen lisäksi kertomaan, mikä arvo on tuntunut viime aikoina itselle tärkeältä. Jos tavoitteena on ideoida uusia rohkeita kokeiluja, niin työpajan alussa voi ohjata heittäytymistä ja riskinottoa sisältävän tehtävän.  

Työpajan tavoitteen kirkastaminen: Miksi olemme koolla?  

Työskentelyn tavoitteen kirkastaminen on olennaista osallistujien sitoutumisen ja motivaation vahvistamiseksi.  

Tavoitteen kirkastamisen voi tehdä esimerkiksi esittämällä osallistujille kysymys: Mistä tiedämme työskentelyn jälkeen, että tästä toiminnasta on ollut teille tukea?  

Tämä kysymys esitetään tietoisesti perfektiaikamuodossa. Tämä aktivoi miettimään tulevaisuutta eli tilannetta työskentelyn päätyttyä. Tämän ajattelun avulla kyetään asettamaan tavoitteita työskentelylle ja työskentelyn lopussa tarkastelemaan tavoitteiden saavuttamista. 

Kysymys mukailee ns. ihmekysymystä, josta voi lukea lisää Terveyskirjaston sivulta (linkki avautuu uuteen välilehteen).

Perehdy myös:

Yhteisö ja osallisuus –teemapaketti, osa 2: Psykologinen turvallisuus (linkki avautuu uuteen välilehteen) 

Eettinen osaaminen –teemapaketti, osa 3: Moninaisuuden edistäminen, erityisesti “Yhdenvertaisemman ja turvallisemman tilan periaatteita“ (linkki avautuu uuteen välilehteen) 

Työpajan toteutus: Teeman käsitteleminen

Liikkeelle on hyvä lähteä siitä, mitä tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia osallistujilla on kyseisestä teemasta (ns. esiymmärryksen purku).  

Kunkin työpajan teema valikoituu tapaamiskertojen määrän ja prosessin keston mukaan. On hyvin eri tilanne, jos tapaamiskertoja on useita tai jos kyseessä on kertaluontoinen, ainutlaatuinen fasilitointityöpaja.  

Tutustu myös ylempänä olevaan Miten tulla hyväksi mahdollistajaksi? -osuuteen, erityisesti kohtiin:

• Hyvän fasilitoinnin elementtejä
• Erilaisia kysymyksiä työskentelyn tueksi

Yksittäisen työpajan sisällä on olennaista keskittyä ennalta asetetun tavoitteen saavuttamiseen. Tämän onnistumiseksi on hyvä pyrkiä valitsemaan työtavat tukemaan tavoitteen mukaista ajattelua. 

JärKeä-työpajoissa oli mahdollisuus omistaa ensimmäinen kerta ryhmän psykologisen turvallisuuden vahvistamiselle ja tavoitteen yhteiselle asettamiselle. Toisella, kolmannella ja neljännellä työpajakerralla työstettiin niitä teemoja, jotka katsottiin tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeisiksi. Viidennellä kerralla voitiin tarkastella yhdessä tehtyä ja asettaa tavoitteet seuranta-ajanjaksolle. Viimeisellä kerralla voitiin keskittyä arvioimaan kokemuksia seuranta-ajanjaksolta sekä arvioimaan koko prosessia.  

Kehittäminen ja ratkaisujen etsiminen  

Tähän vaiheeseen on mahdollista siirtyä vähitellen esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:  

Mistä meidän olisi hyvä tietää tai keskustella lisää? 

Millaisia huolia herää tähän teemaan liittyen? 

Nämä kaksi kysymystä ovat tärkeitä syventäviä kysymyksiä, joilla varmistetaan, että osallistujat ovat saaneet riittävästi tuoda esiin ajatuksiaan, kysymyksiään ja tunteitaan. Jos näille ei ole ollut riittävästi aikaa, voi tuntua väkinäiseltä siirtyä ideointiin ja ratkaisujen etsimiseen.

Kehittämis- ja ratkaisujen etsimisvaiheeseen voi hyvin vaivihkaa siirtyä esittämällä esimerkiksi seuraavanlaisen kysymyksen: 

Miten haluamme tätä teemaa yhteisössämme kehittää tai muuttaa?

Kun osallistujat ovat saaneet ideoida mielellään useampia vaihtoehtoisia tapoja toimia, voidaan siirtyä seuraavaan kysymykseen:  

Mitä haluaisimme sopia tai kokeilla? 

Esimerkiksi useamman idean äärellä on hyvä valita yksi tai maksimissaan kolme kokeiltavaa ideaa yhtäaikaiseen kokeiluun yhteisön arjessa.  

Tutustu myös: Yhteisö- ja osallisuus -teemapaketti, osa 3: Yhdessäohjautuminen (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Työpajan toteutus: arvioiminen

Arviointivaiheessa on hyvä keskittyä reflektioon, pohdiskeluun siitä miltä itse työskentely on tuntunut ja mitä jatkossa olisi hyvä tehdä.  

Työskentelyn arvioinnin tukena voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia suljettuja kysymyksiä, joihin on helppo vastata myöntävästi tai kieltävästi erilaisin vastaustekniikoin:  

• Oliko työskentelyyn helppo osallistua?  
• Tuntuiko työskentely motivoivalta? 
• Onko motivaatiota jatkaa tätä työskentelyä? 
• Onko selvää mistä sovittiin ja mistä vain keskusteltiin?  
• Koetaanko sitoutumista suunniteltuihin ja sovittuihin toimiin?  

Fasilitaattorin on hyvä tarvittaessa kysyä avoimia jatkokysymyksiä, joilla saadaan tietoa erityisesti kielteisesti vastanneiden näkemyksistä siitä, mikä esti myönteisen kokemuksen.  

Työskentelyn arviointiin ja toiminnan uudelleen suuntaamiseen voi käyttää myös kysymyksiä, jotka synnyttävät enemmän keskustelua ja voivat vaivihkaa kuljettaa kohti lopetusta:  

• Mikä jäi kesken?  
• Mistä pitäisi jatkaa? 
• Mitä tekisin toisin? 

Arviointivaihe voi olla hyvä päättää voimavaroja esiin nostavaan kysymykseen:  

• Mikä voisi edesauttaa yhteisön suotuisaa kehitystä?  

Työpajan toteutus: lopettaminen

Työskentelyn lopetuksen tavoitteena on merkityksellistää tehtyä ja tehdä näkyväksi työskentelyn tuloksia ja tarvittavia jatkotoimia.  

On hyvä varmistaa, että nämä kysymykset on käsitelty jo aiemmin, tai viimeistään tässä vaiheessa:  

• Mitä lähdemme kokeilemaan sovitulle ajanjaksolle? 
• Milloin kokoonnumme seurantatapaamiseen ja arvioimaan tehtyä kokeilua?  

Lopetustilanteessa on hyvä kerätä palautetta. Sen voi tehdä myös tapaamisen jälkeen niin, että fasilitaattori toimittaa anonyymisti vastattavan palautekyselyn osallistujille. Sen yhteenvetoon voidaan palata esimerkiksi seurantatapaamisessa tai sopia jokin muu tapa toimittaa yhteenveto osallistujien käyttöön. 

Palautekysymyksiä voivat olla esimerkiksi:  

• Mikä työskentelyssä oli hyvää, tärkeää tai merkityksellistä?
• Mikä olisi voinut olla toisin?
• Mitä haluat sanoa omasta ja ryhmän toiminnasta?

Kysymyksiä, joihin voidaan vastata toisten kuullen, voivat olla esimerkiksi:   

• Mitä otan tästä työskentelystä mukaani? 
• Minä muistan tästä työskentelystä… (osallistuja jatkaa lausetta) ja merkityksellistä minulle siinä oli… 
• Kiitän itseäni… Kiitän yhteisömme jäseniä…   

Työpajan toteutus: jälkitoimet 

Fasilitaattorin on tärkeää huolehtia sovituista jälkitoimista ja varata tälle työskentelylle riittävästi aikaa.  

JärKeä-fasilitointiprosessien jälkitoimia olivat esimerkiksi:  

• työskentelyn aikana syntyneiden aineistojen dokumentointi ja aineistojen säilyttämisestä sopiminen, 
• yhteenvedon koostaminen fasilitoinnin tilanneelle taholle sekä 
• palautekeskustelun käyminen tilaajatahon kanssa 

JärKeä-hanketiimi kokosi myös työpajatyöskentelyjen sisältöjä anonymisoiduksi aineistoksi tälle Hyvinvoiva järjestö -sivustolle. Tähän tarvittiin luvat prosesseissa mukana olleilta. 

Fasilitointi ja hankalat tilanteet  

Keskustellessa ja työskennellessä on mahdollista, että syntyy myös konflikteja. 

Fasilitaattorin on tärkeää kyetä avustamaan myös kiihkeäksi käyvää keskustelua kohti rakentavampaa dialogia.  

Kiihkeässä tilanteessa fasilitaattorin kannattaa pyytää hetken hengähdystä.  

Tämän jälkeen fasilitaattorin on hyvä kysyä ryhmältä, onko mahdollista vain todeta, että on erilaisia näkemyksiä, vai onko tarkoituksenmukaista löytää yhteinen näkemys tavoitteeseen pääsemisen kannalta.  

Jos tavoitteeseen pääsemisen kannalta tulee löytää yhteinen näkemys, on hyvä kuulla useammalta osallistujalta heidän eriävistä näkökulmistaan. 

Jos pitää valita eri vaihtoehtojen välillä, valinnan voi tehdä esimerkiksi äänestämällä tai leikkisästi vaikka arpomalla.  

Fasilitaattorin tulee valmistautua myös siihen, että joskus konfliktitilanteita on hyvä purkaa asianosaisten kanssa työpajan jälkeen.  On myös hyvä tunnistaa, milloin tilanne on sen kaltainen, että tätä purkamista tulee tehdä työpaikan esihenkilöiden toimesta. Tukea saat Työsuojelu.fi-palvelun aineistosta: Epäasiallinen kohtelu (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Toimintamalli haastavan vuorovaikutustilanteen purkuun:  

Fasilitaattori pyytää asianosaisia vuorollaan kuvailemaan tapahtuneen tilanteen. 

Kerro, mitä konkreettisesti tapahtui. 

Fasilitaattori pyytää kuvailemaan niitä tunteita, jotka tähän tilanteeseen liittyivät. 

Haluaisitko kertoa, miltä tapahtunut sinusta tuntui? 

Fasilitaattori pyytää kertomaan niistä välittömistä tarpeista, joita tilanne ja sen herättämät tunteet ovat synnyttäneet: 

Haluaisitko kertoa mitä sinä juuri nyt haluat ja tarvitset? 

Fasilitaattori pyytää asianosaisia esittämään konkreettisia toiveita jatkon osalta: 

Kerro konkreettinen toive, miten haluaisit toimittavan jatkossa? 

Tutustu myös: Kohtaamisen taidot -teemapaketti, osa 2: Vaikeat tilanteet (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Fasilitaattorin oman toiminnan arviointi  

Voit käyttää alla olevaa listausta oman toimintasi arvioinnin tukena. Reflektoi, millaisia ilmiöitä toteuttamassasi työskentelyssä oli tunnistettavissa.  

Pohdi erityisesti, miten oma toimintasi mahdollisti tai esti eri osa-alueiden toteutumista.  

Osallisuus 

• Osallistujat uskalsivat tuoda ajatuksiaan esiin.  
• Kaikkien osallistuminen oli aktiivista.  
• Osallistujat kokivat työskentelyn tavoitteet motivoivina. 
• Osallistujien sitoutuminen lopputulosten eteenpäin viemiseen oli hyvää.  

Toiminnan selkeys 

• Osallistujat saivat tilaa tuoda esille ajatuksiaan ja tunteitaan huolta herättävistä ongelmista.  
• Ongelmista puhuminen auttoi ideointivaiheeseen pääsemistä.   
• Kaikki ymmärsivät ongelman ja tavoitteen, joten ratkaisujen etsimiseen oli helppo päästä.  

Ratkaisujen ideointi  

• Ideoita oli paljon ja niiden avulla löydettiin ratkaisuja. 
• Ideoinnin myötä synnytettiin uutta.   

Työskentelyn jatkon valmistelu 

• Suunniteltuihin toimiin syntyi sitoutumista.  
• Sovitulle toiminnalle suunniteltiin seuranta.  
• Osallistujilla oli motivaatiota seuraaviin työskentelyhetkiin osallistumiseen.   

Lopetuksen selkeys ja ajankäyttö 

• Tunnelma oli hyvä ja suunnitellut asiat saatiin tehtyä.   
• Osallistujille oli selvää, mitä saatiin aikaiseksi ja mitä tapahtuu seuraavaksi.  
• Osallistujille oli selvää, mistä sovittiin ja mistä vain keskusteltiin. 

Tehtävä on saanut inspiraation Piritta Kantojärven (2017) esiintuomista fasilitoinnin haasteista teoksessa Kantojärvi, Piritta 2017. Fasilitointi luo uutta. Menesty ryhmän vetäjänä. Helsinki: Alma Talent.  

Käytetyt lähteet

Huom. linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Anttila, Eeva (toim). 2022. Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, Helsinki: Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 58.

Aunola, Anniina & Anttonen, Erja 2020-2023. JärKeä-hankkeen työpäiväkirjat ja muistiinpanot.

Facilitation tools for meetings and workshops 2020. Seeds for Change (pdf)

Innokylän työkalut

Kanninen, Bettina n.d. Fasilitointi voi herättää vastustusta. Artikkeli Grape People -yrityksen sivuilla.

Kantojärvi, Piritta 2017. Fasilitointi luo uutta. Menesty ryhmän vetäjänä. Helsinki: Alma Talent.  

Kukunorin aineistopankki

Mattila, Antti S. 2018. Onnellisuusharjoitus: tavoitteiden täsmentäminen. Kirjoitus Terveyskirjasto.fi-palvelussa.

Sihvo, Päivi & Koski, Arja (toim.) 2020. Eettinen toimintamalli
– osaamista tulevaisuuden koulutukseen ja sote-alan työhön. Lähteenä on käytetty teoksen sivulta  190 alkavaa sanastoa.

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin käsikirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103.

Vehviläinen, Sanna 2020. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. 4. korjattu painos.  Gaudeamus: Helsinki.

Vehviläinen, Sanna 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus: Helsinki.

Ylikoski, Terhi & Harjunpää, Johanna 2021. Vuorovaikuta verkossa – opas sujuvampaan etäfasilitointiin. Fingo: Helsinki.

Aiheesta lisää (päivitetty 7.2.2024)

Huom. linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Kukkonen Anne, Pöllönen, Anna, Kainulainen, Johanna & Nissinen, Tuija 2019. Yhteiskehittämisen konsepti. Omat avaimet -hanke, ASPA & Mielenterveyden keskusliitto.

Kähkönen, Saku & Villa, Jaakko 2021. Yhteiskehittämisen opas 2021. Päivitetty 5/2023.

Salonen, Eeva 2021. Virtuaalifasilitoinnin kymppi. Blogikirjoitus 23.2.2021 https://eeva-salonen.medium.com/ -sivustolla.

Vinkit fasilitoijalle. Selkeät raamit tukevat turvallisuuden tunnetta. 2021. e-Kollega-hanke, Humak.