Millainen kuuntelija olet?

Tee YLEn laatima Millainen kuuntelija olet? -testi (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Lue JärKeä-hankkeen blogikirjoitus: Jos kuuntelisin, olisin dialogissa  – JärKeä-hanke (humak.fi) (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Pohdi, mitä ajatuksia testi ja blogi herättävät.

Millainen kuuntelija sinä olet? 

Avoimet kysymykset

Avoimet kysymykset ovat kysymyksiä, joihin vastataan usein laajemmin kuin niin sanottuihin suljettuihin kysymyksiin, joihin riittää vastaukseksi kielto tai myöntö.

Suomen kielessä avoimet kysymykset alkavat usein m-kirjaimella. Alla on listaus näistä ns. m-kysymyksistä ja niiden tyypillisistä käyttötavoista dialogisessa keskustelussa.

MITÄ toivot, pelkäät, tarvitset?

MIKÄ tukee, auttaa, estää, huolestuttaa?

MIKSI tai MIKSIKÖHÄN (miksiköhän-muodossa kysymysmuoto pehmentää muuten vähän jyrkkää miksi-kysymystä, joka voi perusmuodossaan tuntua kyseenalaistavalta)

MILLAINEN tilanne, merkitys, tunne?

MITEN olet valmistautunut, ajatellut, toiminut, ratkaissut, selvinnyt?

MITEN voisimme tässä nyt yhdessä toimia asian hyväksi?

MITEN voisin auttaa sinua tässä tilanteessa?

Mitä kuuntelen, kun olen dialogissa?

• Toisen sanoja ja ulkoista dialogia
• Omaa sisäistä dialogiani  ja kehoni tuntemuksia
• Oman puheeni kytkeytymistä toisen puheeseen
• Asioita, joihin koen reagoivani spontaanisti (resonointi)

Mihin tartun, kun olen dialogissa?

Dialogisuuden teoriassa puhutaan tarttumisen synonyymeinä kytkeytymisestä ja kiinnittymisestä.

Seuraavassa esimerkkejä siitä, milloin dialogissa olijan kannattaa kiinnittyä toisen puheeseen:

• kun toinen keskeyttää oman puheensa tai jää odottamaan vastausta
• kun toinen kysyy itseltään jotain
• kun toinen kertoo tarinaa, joka voisi rikastua muista näkökulmista
• kun huomaat toisen toistavan samaa

Kiinnittyminen voi tapahtua ottamalla itse puheenvuoron, esittämällä toiselle kysymyksiä, tarjoamalla vaihtoehtoisia näkökulmia tai kiinnittämällä huomion toisen usein toistamiin sanoihin ja ilmaisuihin.

Miten pidän yllä mielekästä dialogia?

• olemalla aidosti utelias siitä, mitä toinen kokee ja haluaa kertoa
• pyytämällä toista kertomaan lisää
• jakamalla myös itsestäni ja omasta kokemuksestani
• vastaamalla ja keskustelemalla siitä, mistä toinen puhuu
• tiedostamalla, mistä kysymykseni ja vastaukseni kumpuavat
• tiedostamalla tilanteet, joissa minulle tulee halu osoittaa tai opettaa keskustelukumppaniani
• toimimalla tällaisissa tilanteissa läpinäkyvästi kertoen motiiveistani.

Uskallus olla tuntemattoman äärellä on läsnäolon ja dialogin toteutumisen kannalta ensisijaista.   

Dialogia edistää avoin ihmettely, tutkiva asenne ja niin sanotun ei-ymmärtämisen tilasta käsin toimiminen.  

Dialogissa olennaista on pyrkiä olemaan pakottamatta keskustelua ja toimintaa ennalta suunnitelluille reiteille. Tämä lähestymistapa antaa mahdollisuuden avautua uudelle ja löytää jotain suunnittelematonta.  

Tunnistatko seuraavia väitteitä omalla kohdallasi ja pohdi miten ne liittyvät dialogisuuteen:   

Huomaan usein kysyväni spontaaneja jatkokysymyksiä keskustelukumppaniltani.

Yllätyn usein siitä, mitä tuon itsestäni esiin keskustellessani toisten kanssa.

Minusta on kiinnostavaa keskustella tuntemattomien kanssa, sillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy kokemukseni mukaan hyvin helposti. 

Levollinen vastaanottavaisuus antaa toisille aikaa miettiä omia ajatuksiaan ja sanojaan.  

Kohtaamistilanteiden levollisuus mahdollistaa paitsi aikaa muutokselle, myös kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta sellaisenaan.

Kun pyrimme vaikuttamaan itseemme, toisiimme ja asioiden tilaan, on hyvä muistuttaa itseään muutoksen hitaudesta, ja siitä miten ajan antaminen merkityksellisille asioille on tärkeää.

Kun ihminen hakeutuu dialogiin, häntä todennäköisesti motivoi ajatus kasvusta, kehittymisestä ja muutoksen mahdollisuudesta. Muutos voi syntyä aina, kun ihmiset yksin tai yhdessä tietoisesti tarkastelevat ajatuksiaan, niiden paljastamia merkityksiä, suhteitaan ja toimintaansa. Erilaiset tarinat saavat elää, ihmisten toiveet ja tavoitteet tulevat kuulluksi.

Millaisia esteitä levollisen vastaanottavaisuuden toteutumisen suhteen tunnistat itselläsi olevan?  

Dialogissa ollaan toisen puolella  

Olennaista olisi löytää puolella olemisen taito. Puolella oleminen tarkoittaa toisen lähtökohtaista kunnioitusta, mutta sen ei kuitenkaan tarvitse johtaa erilaisten näkemysten häivyttämiseen.    

Pohdi kykyäsi olla dialogissa niin toisen puolella olemisen kuin erilaisuuden sietämisen näkökulmista.

Dialogi ei ole ratkaisemista

Työnohjaajakouluttaja Jorma Ahonen (2019) näkee ratkaisukeskeisyyden ongelman siinä, että liian nopeasti halutaan tarttua ratkaisuvaihtoehtoihin. Jos ihminen kokee, ettei ole tullut kuulluksi, hän alkaa toistaa ja kertoa lisää ongelmastaan. Toisto, inttäminen ja ongelman äärellä viipyminen voivat kertoa siitä, että kohtaamiselle ei vielä ole ollut tarpeeksi aikaa. Ratkaiseminen on eri asia kuin kohtaaminen.

Ratkaisuja kiirehtimättömässä dialogissa voi parhaimmillaan piillä mahdollisuus saada uutta näkökulmaa. Kun ihminen ensin saa kokemuksen kohdatuksi ja kuulluksi tulemisesta, on dialogin myötä todennäköistä, että hän näkee itse omaan tilanteeseensa myös erilaisia vaihtoehtoja.

Uupumus voi näkyä kyvyttömyytenä kuunnella

Joskus dialogiin antautuminen toisten kanssa voi tuntua vaikealta.  Kohtaamisesta kokonaan kieltäytymistä useammin haasteena voi olla se, että oma tarina ja sen jakaminen kiinnostaa, mutta toisten kuuntelulle ei tahdo olla voimia.

Meidän olisi syytä tunnistaa kuuntelu-uupumuksemme, ja pitää omista voimavaroistamme huolta niin, että uskaltaisimme vetäytyä silloin kun sitä tarvitsemme.

Meidän tulisi uskaltaa luottaa myös siihen, että jollain toisella kertaa jaksaisimme taas paremmin olla läsnä myös muille.

Mieti, millaisin keinoin, voisitte suojata itseänne yhteisössänne kohtaamiskuormitukselta loukkaamatta toisianne. 

Asioita, jotka eivät tue dialogia 1

Pohdi tai pohtikaa yhdessä, miten olla mahdollisimman huono viestijä.​

On hyvä huomioida, että ihmisten välinen vuorovaikutus muodostuu sanattomasta ja sanallisesta viestinnästä. Osa viesteistä on tiedostettuja, osa voi olla tiedostamattomia.

Ilmeet, eleet, katseet, liikkeet, asennot, tilankäyttö ja välimatka ovat esimerkkejä sanattomasta viestinnästä. 

Huonon viestinnän ilmenemismuodoista voi rakentaa vaikkapa huoneentaulun.

JärKeä-hankkeen työpajassa erään järjestön työskentelystä syntyi “Viisi täydellistä tapaa pilata kohtaamisen hetki”:

1. Intä vastaan avunpyytäjälle!​
2. Muistuta heti vähistä resursseista!​
3. Vilkuile kelloa tai kännykkää!​
4. Katso tyhjyyteen!​
5. Jumitu, kun sinulle puhutaan!

Asioita, jotka eivät tue dialogia 2

Sitran Heli Nissinen (2020) on listannut 11 kikkaa, jolla tuhota dialogi. Nämä ovat:

• Käännytä – Älä anna periksi! Käännytä muut puolellesi, pakota heidät ymmärtämään edes nimellisesti. Pidä soolosi mahdollisimman pitkinä, muut oppivat näin parhaiten.
• Voita – Kerää pisteitä, voita väittely, ole nokkela.
• Vetäydy – Pysyttely omassa laatikossasi äläkä vaan kerro muille ajatuksistasi.
• Pitäydy – Jos jokin asia ei sovi maailmankatsomukseesi, unohda se.
• Kiirehdi – Kiirehdi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päätöksiä ja toimintaa; ”eiköhän tämä ollut tässä.”
• Korota itsesi – Muista kertoa ylivertaisesta koulutuksestasi, käsittämättömän monipuolisesta kokemuksestasi ja kaiken kattavista tiedoistasi. Alleviivaa asemaasi ja tiputtele riittävästi nimiä jokaiseen puheenvuoroosi.
• Keskeytä – Tiedät kuitenkin etukäteen, mitä toinen aikoo sanoa.
• Auktoriteettiargumentit – Jos asia-argumentit eivät riitä, yritä auktoriteeteillä. Jos sekään ei toimi, käy persoonaan kiinni.
• Ole poissa – Räplää kännyä, tablettia tai jotain. Tiedät kuitenkin ennalta mitä muut sanovat.
• Vastusta aina – Vastusta periaatteessa. Käytä aina “paholaisen asianajaja” -puheenvuorosi.
• Patenttiratkaisut – Muistuta patenttiratkaisustasi, joka toimisi tässäkin.

Tunnistatko itsessäsi tai yhteisössänne esitettyjä dialogia tuhoavia toimintatapoja?

Pohdi, mitä näiden takana mahdollisesti on.

Mistä esimerkiksi kumpuaa tarve kiirehtimiseen tai patenttiratkaisuihin?

Miksi kohtaamisissa vetäydytään keskusteluista, tehdään samaan aikaan muuta eikä olla läsnä?

Milloin juuri teidän yhteisössänne syntyy tarve itsekorostukseen tai jatkuvaan vastustukseen?

Lähteet:

Anttila, Tapio 2015. Totaal­voetbal. Sitran blogi 6.11.2015.

Nissinen, Heli 2020. 11 kikkaa pilata dialogi. Sitran Diablogit 28.2.2020.

Tarinallisuus mahdollistaa muutosta

Tarinallisuus eli narratiivisuus auttaa meitä, jos haluamme saada aikaan muutosta. Muutos syntyy siitä, kun ihmiset pääsevät dialogiin ja löytävät yhteisesti merkityksellisiä tarinoita.

Muutoksen mahdollistamiseksi ongelmatilanteissa, on tärkeää, että ne ihmiset, jotka ovat olleet läsnä ongelman syntymisen aikaan saataisiin mukaan myös silloin, kun yhdessä etsitään ongelmapuheen rinnalle vaihtoehtoisia tarinoita eli rakentavampia narratiiveja.

Suhtautumalla uteliaana ja tosissaan toistemme kerrontaan voimme pyrkiä yhdessä löytämään ongelmapuheeseen erilaisia näkökulmia. Kunnioittamalla ongelman läsnäoloa ja kiirehtimättä ratkaisuihin, saamme vahvistettua kaikkien läsnäolijoiden osallisuutta ja sitoutumista muutokseen.

Mikä on se muutos, jonka haluaisit yhteisössäsi nähdä?

Keiden tulisi käydä dialogia tämän mahdollistamiseksi?

Millaista ajattelua, puhetta ja toimintaa kohti voisit itse alkaa kulkea tämän muutoksen mahdollistamiseksi?

Erilaiset tavat sanoittaa kokemuksia ovat osaltaan muokkaamassa arkitodellisuutta ja luomassa toivoa toivottomiltakin tuntuvissa tilanteissa.

Todellisuuden eri puolilta katsomisen taitoa voimme harjoitella esimerkiksi taiteen kautta. Taide antaa mahdollisuuden irrottautua sanallisuuden ja siihen helposti liittyvän rationaalisuuden vallasta. Taiteen avulla voimme pyrkiä lähestymään toistaiseksi vaikeasti hahmottuvia tai abstrakteja ilmiöitä.

Työstä valitsemallasi taidemenetelmällä Unelma-teos toivomastasi muutoksesta.

Lähteet:

Ahonen, Jorma 2019–2021. Dialogic-voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus. Luennot.

Holm, Pekka 2019–2021. Dialogic-voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus. Luentomonisteet.

Rooliharjoitus

Tehtävä tehdään kolmen hengen ryhmissä:  

Vuorot kiertävät niin, että kukin on vuorollaan haastattelija, haastateltava ja roolihahmo.

Haastattelija kyselee haastateltavalta asiasta, jota hän haluaa työssään tai tehtävässään kehittää. Konkreettisen tieto- tai menetelmäosaamisen sijaan on hyvä keskittyä niihin ominaisuuksiin, joita työssä tai tehtävässä tarvitaan.

Roolihahmon tehtävä on omalla vuorollaan eläytyä valittuun ominaisuuteen, esim. luovuus, kyky olla läsnä tai kuuntelun taito. Hahmo kannattaa nimetä kyseisen omanaisuuden mukaan. Esimerkiksi hahmon nimi voi olla “Läsnäolo” tai “Taito Kuuntelu”. 

1. Haastattelija kyselee ja keskustelee haastateltavan kanssa tämän valitsemasta ominaisuudesta – roolihahmo kuuntelee: 

• Millä tavoin ominaisuus näkyy jo työskentelyssäsi? 
• Miten se, että ko. ominaisuus ei vielä näy toivomallasi tavalla vaikuttaa työskentelyysi? 
• Jos ominaisuutta olisi enemmän tehtävässäsi, miten se näkyisi tai vaikuttaisi työssäsi? 
• Mistä konkreettisista asioista huomaisit sen kasvaneen/vahvistuneen/lisääntyneen? 

2. Haastattelija keskustelee roolihahmon kanssa – haastateltava kuuntelee: 

• Haastattelija pyytää roolihahmoa reflektoimaan kuulemaansa yksikön ensimmäisessä persoonassa kertoen roolista käsin, mitä ajatuksia haastateltavan puhe herätti.  
• Koska roolihahmo esittää tehtävässä kaivattua ominaisuutta, hän voi kiinnittää huomiota siihen miten haastateltava ilmiöstä puhuu.

JärKeä-hankkeessa esimerkiksi yhdessä järjestössä roolihahmo sai eläytyä olemaan luovuus:  

”Minusta kuulosti siltä, että minua kaivataan kovasti, mutta toisaalta kuulin paljon esteitä sille, etten minä heidän työarkeensa taida mahtua. Minä kun ilmestyn yleensä vain tilanteessa, jossa on hyvä tunnelma, aikaa ja tilaa minulle. Pakolla kukaan ei minua paikalle saa kutsuttua… ”  

3. Haastattelija keskustelee uudelleen haastateltavan kanssa

• Haastattelija pyytää haastateltavaa reflektoimaan kuulemansa roolihahmon puhetta. On tärkeää jatkaa keskustelua siitä, millaisia ajatuksia roolihahmon puheenvuorosta syntyi suhteessa haastateltavan kehitettävään ominaisuuteen.  

Dialogi on kokonaisvaltaista kehollisuutta  

Pohdi omaa kehollista tietoisuuttasi seuraavien kysymysten avulla:  

Tunnistatko omia tunteitasi ja kehollisia kokemuksiasi kohtaamistilanteissa? 

Jos tunnistat itsessäsi tunteita tai kehollisia muutoksia, voisitko kuvitella ottavasi ne puheeksi kohtaamisen aikana?  

Kysytkö koskaan keskustelukumppaniltasi, mitä hänen nonverbaalit viestinsä mahtavat tarkoittaa? 

Mikä on sinulle mahdollista ja mikä on vaikeaa?  

Katso, kuule, liiku

Dialogi edellyttää vahvaa suhdetta omaan kehoon ja ympäristöön. Tätä suhdetta on hyvä harjoittaa esimerkiksi erilaisilla aistiharjoituksilla.

Esimerkiksi yhteisen työskentelyn alussa tai itsenäisesti työskentelyyn valmistautuessa tai sitä tauottaessa voi tehdä seuraavan harjoituksen:

Kolmen minuutin ajan keskitytään aina yhteen aistiin vuorollaan. Ajastimen käyttö vapauttaa uppotumaan tehtävään. Tee tehtävä muuten mielellään täydessä hiljaisuudessa.​

​NÄKÖ: Katsele ympärillesi ja tarkastele näkemääsi kolmen minuutin ajan.  ​

KUULO: Kuuntele ympäristöäsi ja havaitse erilaisia ääniä kolmen minuutin ajan. ​

ASENTO-, LIIKE- JA TASAPAINOAISTI: Kuuntele kehoasi ja huomaa kehosi jatkuvaa liikettä​ kolmen minuutin ajan.

Pohdi tai keskustele kokemuksesta.

Esimerkiksi: Miltä maailma tuntuu aistiharjoituksen jälkeen? Onko joku aisteistasi erityisen hereillä?

JärKeä-hankkeen työpajassa käytimme harjoitusta virittäytymisenä yhteiseen työskentelyyn. Osallistujat kertoivat, miten harjoituksen aikana täysin hiljaisuudessa oleminen oli aluksi haastavaa. Sanallisesta vuorovaikutuksesta irrottautuminen oli uutta ja jännittävää. Tehtävän jälkeen osallistujat kokivat aistien valpastuneen ja keskittyneen läsnäolon mahdollistuneen.

Kehollista dialogia

Sanattomalla dialogilla voi olla syvällinen merkitys sellaisten asioiden vahvistamisessa, jotka koemme vahvasti kehomme tasolla. Tällaisia ovat esimerkiksi luottamuksen rakentuminen tai se, miten koemme hyväntahtoisuutta ja miten herkistymme tilanteissa olemaan toisten kanssa läsnä.

Alla on kuvattuna harjoitus, jossa työstetään paitsi tietoisuutta omasta kehosta myös valmiutta kohdata toinen kehollisena olentona:

Asetu levolliseen pystyasentoon. Jos seisot, tunne jalkapohjasi. Jos istut, tunne istuinluusi.

Keinuta painoasi jalkaterien tai istuinluiden eri kohtiin. Huojuttele vartaloasi kuin taipuisan puun runkoa.

Tuo kämmenesi lähelle toisiaan ja tunne käsiesi lämpö. Etsi sopivan kokoista tilaa väliin jäävälle “pallolle”.​

Löydä itsellesi pinta, jonka lähelle laitat kädet. Aisti pinnan lämpötilaa suhteessa käsiesi lämpöön. ​

Jos olet ryhmässä, voit etsiä itsellesi parin, jonka kanssa laitatte kätenne vastakkain jättäen kuitenkin tilaa kämmenten väliin. Liikuttakaa käsiänne aistien niiden väliin jäävää lämpöä.

Voitte jatkaa käsienne liikuttamista yhteiseen tanssiin pyrkien löytämään tilan, jossa ette tiedä, kumpi liikkeitä johtaa. Liikkeet vain syntyvät yhteisen kehollisen kuuntelun seurauksena. Sovitusti voitte myös hetkellisesti käyttää valtaanne ja antaa toisen käyttää omaansa.

Harjoitus on hyvä demonstroimaan toiminnassa tapahtuvaa dominointia ja toisaalta onnistumista täysin yhteisessä dialogissa.

Tarkastele nonverbaalin viestintäsi osa-alueita 

Nonverbaalin viestinnän osa-alueita ovat kieli, parakieli, kinesiikka, haptiikka, proksemiikka ja fyysinen olemus.  

KIELI:

Pohdi, mikä on sinulle luonteva käyttökieli, millä kielillä keskustelu on sinulle mahdollista. 

Puhutko jotain murretta, tai muuttuuko puhetapasi esimerkiksi keskustelukumppanisi käyttämän puheen myötä?   

PARAKIELI:  

Parakielen avulla sanomallemme annetaan tietty sävy ja merkitys. Siihen sisältyvät ns. täyteäänteet, esimerkiksi ajattelu- tai kannustusmumina, nauru, itku, erilaiset muut tunnelataukset, äänen voimakkuus, tempo, sävy, rytmi, artikulaatio ja resonanssi. 

Parakielenkäytöllä on vahva kulttuurinen tausta. Kun jossain toisessa kulttuurissa on täysin tavallista osoittaa esimerkiksi toisen puheen aikana kiinnostusta äännähdyksillä, niin suomalaisessa kulttuurissa pyritään osoittamaan kunnioitusta toisen puheelle olemalla mahdollisimman hiljaa.  

Pohdi millaisella sävyllä puhut ja miten käytät ns. parakieltä. 

KINESIIKKA, HAPTIIKKA ja PROKSEMIIKKA: 

Kinesiikka viittaa viestinnän visuaalisuuteen, kuten katseet, ilmeet, eleet, asennot ja liikkeet. Näiden avulla voidaan säädellä vuorovaikutusta ja osoittaa tunteita.  

Haptiikka on puolestaan kosketuskäyttäytymistä, kuten kätteleminen ja halaaminen. Haptiikan avulla voidaan kannustaa, osoittaa kiinnostusta, huolenpitoa ja vaikkapa lohduttaa.  

Proksemiikalla tarkoitetaan ihmisten tilankäyttöä. Esimerkiksi henkilökohtainen tilantarve vaihtelee tuntemattomien ja tuttavien kanssa.   

Kinesiikalla, haptiikalla ja proksemiikalla on kaikilla vahva kulttuurinen tausta. Esimerkkinä mainittakoon suomalaisille tyypillinen tapa välttää ilmehtimistä ja pysyä hyvin neutraaleina myös tilanteissa joissa toisten kulttuurien edustajat voisivat olettaa esimerkiksi iloisia ilmeitä, eleitä ja liikehdintää.  

Pohdi, miten käytät tilaa, katsetta tai esimerkiksi kosketusta. 

FYYSINEN OLEMUS: 

Ihminen viestii paitsi kehollaan, niin paljon myös valitsemansa tyylin kautta. Me teemme myös toisten ihmisten fyysisestä olemuksesta tulkintoja. 

Pohdi, mitä fyysinen olemuksesi viestii. 

Mitä haluat viestiä tyylillisten valintojesi kautta?  

Tehtävä on saanut innoituksensa Humanistisen ammattikorkeakoulun blogijulkaisusta:  

Segler-Heikkilä, Lena 2022. Kielen, non-verbaalisen viestinnän ja kulttuurin sidonnaisuus – “Monikielimaanantai-blogisarja, osa 4”. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 21.3.2022 

Käytetyt lähteet

Huom. linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Ahonen, Jorma 2019–2021. Dialogic-voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus. Luennot.

Ahonen, Jorma 2020. Dialogic-kouluttaja. Jokaisella on oma polkunsa – Haastattelussa kansainvälinen vaikuttaja ja kouluttaja Jorma Ahonen. Haastattelija: Riitta Malkamäki. Ratkes Ratkaisu- ja voimavarakeskeisen kulttuurin lehti 3–4/2020, s. 55–57.

Alhanen, Kai, Soini, Tiina & Kangas, Marko 2019.Dialoginen johtaminen ja vallankäyttö. DialogiAkatemia.

Anttila, Tapio 2015. Totaal­voetbal. Sitran blogi 6.11.2015.

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko 2015. Nehän kuunteli meitä! Dialogeja monissa suhteissa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Aunola, Anniina 2020. Jos kuuntelisin, olisin dialogissa. JärKeä-hankkeen blogikirjoitus 25.11.2020.

Erätauko – dialoginen keskustelu. 2022. Innokylä.fi-sivusto.

Heikkinen, Anne 2022. Testaa, millainen kuuntelija olet. YLE Oppiminen -sivustolla oleva testi. 25.3.2022.

Holm, Pekka 2019–2021. Dialogic-voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus. Luentomonisteet.

Holm, Ruurik, Poutanen, Petro & Ståhle, Pirjo 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra.

Jordan-Kilkki, Päivi 2019–2021. Dialogic-voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus. Luennot.

Järvenpää, Jaana & Sui, Terhi 2017. Onnistutaan yhdessä- Kuuntelemalla kohti dialogista johtamista, Tampereen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan johtaminen (YMK), Tampere.

Malkamäki, Riitta 23.1.2021. Narratiivinen lähestymistapa asiantuntijatyössä. Luento.

Mikä erätauko. 2022. Erätauko.fi-sivusto.

Nissinen, Heli 2020. 11 kikkaa pilata dialogi. Sitran Diablogit 28.2.2020.

Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.

Rautiainen, Eija-Liisa 2020–2021. Dialogic- voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus. Luennot.

Segler-Heikkilä, Lena 2022. Kielen, nonverbaalisen viestinnän ja kulttuurin sidonnaisuus – “Monikielimaanantai-blogisarja osa 4”. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 21.3.2022  

Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik 2009. Dialoginen verkostotyö, 2.painos, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Esa Print Oy, Helsinki.

Aiheesta lisää

Huom. linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Janhonen, Ulla 2020. Intohimona kuuntelu. Dosentti Tuula-Riitta Välikosken haastattelu. Helsingin Sanomat 4.3.2020.  (Artikkeli on maksumuurin takana. Jos ei ole lehden tilaaja, näkee artikkelista vain alun, ei koko artikkelia.)

Välikoski, Tuula-Riitta 2015. Kuuntelemisen taito. Viestijät.fi-palvelussa julkaistu kirjoitus.